Julian Rachlin

This is a past event.

Two Conductors

Julian Rachlin, conductor and violin
Aku Sorensen, conductor
Turku Philharmonic Orchestra

Paul Dukas: L’apprenti sorcier
Igor Stravinsky: Violin Concerto in D major
Alexander Glazunov: Orchestral suite from the ballet The Seasons op. 67

Our Principal Guest Conductor Julian Rachlin conducts a fast-paced programme. The ever-popular L’apprenti sorcier is Dukas’s most famous work. Rachlin has risen to the top of the classical music world thanks to his electrifying and sensitive performances, and here he also takes up the violin to perform Stravinsky’s virtuoso concerto. The first half of the programme is conducted by Aku Sorensen, while Rachlin takes up the baton for Glazunov’s lovely ballet music.

Your safety is important to us. See safety instructions during corona time.

 

Artists

Aku Sorensen seisoo Sibelius-Akatemian edustalla, kasvokuva
Aku Sorensen
kapellimestari
Aku Sorensen seisoo Sibelius-Akatemian edustalla, kasvokuva
Aku Sorensen
kapellimestari

Aku Sorensen (s. 1997) on suomalaisamerikkalainen kapellimestari ja viulisti. Sorensen on syntynyt Kaliforniassa mutta työskentelee nykyään pääsijaisesti Suomessa ja viimeistelee opintojaan Sakari Oramon kapellimestariluokalla Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän on aikaisemmin saanut ohjausta kapellimestareilta kuten Jorma Panula, Hannu Lintu, Johannes Schlaefli, Hra Roger Norrington, Peter Eötvös ja Jukka-Pekka Saraste.

Vierailevana kapellimestarina Sorensen on työskennellyt useiden suomalaisten orkestereiden kuten Lapin Kamariorkesterin, Jyväskylä Sinfonian, Lohjan kaupunginorkesterin, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa. Musiikkikoulutuksen tärkeyden puolestapuhujana Sorensen on myös johtanut useita nuoriso-orkestereita, kuten Palo Alton Kamariorkesteria, San Francisco sinfonian nuoriso-orkesteria, ja Länsi-Helsingin musiikkiopiston kamariorkesteria. Sorensen toimi myös “Kuule minä sävellän” -projektin kapellimestarina vuonna 2020. Projektissa nuorilla on mahdollisuus saada omia sävellyksiään kantaesitettyä ammattilaisorkestereiden toimesta.

Aku Sorensen on valmistunut musiikin kandidaatiksi (viulu) Sibelius-Akatemiasta Merit Palaksen luokalta. Viulistin ominaisuudessa Sorensen kuuluu Helsingin Kamariorkesterin perustajajäseniin, ja toimii lisäksi orkesterin konserttimestarina. Sorensen on myös Luosto soi! -festivaalin taiteellinen johtaja. Hän aloitti tehtävässä vuonna 2019.

Pieces

Igor Stravinsky (1882-1971):
Viulukonsertto D-duuri

Toccata
Aria I
Aria II
Capriccio

Igor Stravinskyn viulukonsertto valmistui 1931, keskellä hänen uusklassista kauttaan. Enemmän kuin klassismiin se liittyy kuitenkin eetokseltaan, mittakaavaltaan ja soittimellisilta asetelmiltaan barokkisiin esikuviin. Stravinskyn mukaan teos saattaa tuoda mieleen Bachin, ja esimerkiksi solistin ja konserttimestarin dueton teoksen finaalissa hän kytki mielessään Bachin konserttoon kahdelle viululle d-molli. Myös osien otsikot luovat yhteyksiä barokkiin.

Vaikka Stravinsky suuntautui uusklassisella kaudellaan kurinalaisempaan ilmaisuun kuin varhaisella "venäläisellä kaudellaan", hänen musiikkinsa säilytti aina rytmisen elävyytensä. Viulukonsertossa se syntyy tiheästi vaihtuvien tahtilajien sijasta mm. moni-ilmeisestä aksentoinnista ja tekstuurien päällekkäisyydestä. Viuluosuus hyödyntää melodisen elementin lisäksi monia soittimellisia erikoistehoja ja myös sen rytmistä potentiaalia. Viulisti ei ole perinteinen konserttojen yksinvaltias vaan usein kamarimusiikillisessa dialogissa orkesterista irtaantuvien solistien tai soitinryhmien kanssa.

Neliosaisen teoksen avaa määrätietoisesti askeltava Toccata. Teoksen keskellä on kaksi mollisävyistä hidasta osaa, molemmat otsikoltaan Aria. Niistä ensimmäisessä on myös liikkuvampi keskitaite; toinen on ilmeeltään laulavampi, tummasävyisempi ja kaikessa elegantissa koristelussaankin tunteikkaan eleginen. Nopealiikkeisessä ja käänteiltään kaleidoskooppiseksi kehittyvässä päätösosassa Capriccio viuluosuus on vaativimmillaan.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Aleksandr Glazunov (1865-1936):
Vuodenajat

Aleksandr Glazunov murtautui venäläisen yleisön tietoisuuteen vain 16-vuotiaana 1882, kun hänen esikoissinfoniansa esitettiin menestyksekkäästi Pietarissa. Rimski-Korsakovin johdolla opiskelleesta Glazunovista tuli keskeinen hahmo maansa musiikissa. Hän pysyi säveltäjänlaadultaan romantikkona, joka yhdisti musiikissaan kansallisia ja kansainvälisiä aineksia.

Kahdeksan sinfonian lisäksi Glazunovin keskeisiin teoksiin kuuluvat myös hänen balettinsa Raymonda (1898) ja Vuodenajat (1900). Molemmat saivat ensi-iltansa Pietarin Keisarillisessa Mariinski-teatterissa, ja kumpaankin koreografian teki legendaarinen Marius Petipa. Vuodenajat on yksinäytöksinen, neljään eri vuodenaikoja ilmentävään kuvaelmaan jakaantuva teos, jossa ei ole yhtenäistä juonta. Tunnelmiltaan pääosin valoisaa ja positiivista teosta värittää Glazunovin taiturillinen, Rimski-Korsakovin perintöä jatkava orkestraatio.

Heleästi kimmentävässä avauskuvaelmassa Talvi hahmoja ovat halla, jää, rakeet ja lumi, jotka jokainen saavat oman tanssinsa. Harpun arpeggiot vievät kuvaelmaan Kevät, jossa kohdataan länsituuli, kukkaiskeijuja ja lumottuja lintuja. Kuvaelmaa hallitsee valoisan tanssillinen ja usein romanttisen lämmin tunnelma. Musiikki liukuu saumattomasti tunnelmiltaan vaihtelevaan Kesä-kuvaelmaan, jonka hahmoja ovat mm. ruiskaunokit ja unikot, najadit, satyyrit ja faunit. Päätöskuvaelma Syksy on kuvaelmista laajin ja rakentuu vauhdikkaan energiseksi bakkanaaliksi, jonka lomassa aiemmat vuodenajat palaavat hetkeksi kukin vuorollaan.

Teosesittely: Kimmo Korhonen