Olli Mustonen (c) Heikki Tuuli

This is a past event.

Only online concert: Storytelling mode

Olli Mustonen, conductor
Janne Thomsen, flute
Turku Philharmonic Orchestra

Petr Tchaikovsky: Voyevoda op. 78
Carl Nielsen: Flute Concerto
Jean Sibelius: Nocturne op. 51/3
Nikolai Rimsky-Korsakov: Sheherazade op. 35

Here, our Artistic Director Olli Mustonen has come up with a programme from the world of fairy tales and in a storytelling mode. Janne Thomsen is one of Denmark’s most prominent flautists and performs the Flute Concerto of her great compatriot Carl Nielsen in this opening concert of our spring season. Sibelius’s lovely Nocturne is from his incidental music to the play Belshazzar’s Feast. Tchaikovsky’s handsome tone poem Voyevoda, based on a poem of the same name, provides a brilliant opening to a programme that concludes equally brilliantly in the world of the Arabian Nights with Rimsky-Korsakov’s Sheherazade.

Your safety is important to us. See safety instructions during corona time.

Artists

Huilisti Janne Thomsen, kasvokuva
Janne Thomsen
huilu
Huilisti Janne Thomsen, kasvokuva
Janne Thomsen
huilu

Tanskalaisen huilistin Janne Thomsenin ilmeikkäät ja lämpimät tulkinnat ovat vakiinnuttaneet hänen paikkansa kysyttynä solistina.

Janne Thomsen aloitti musiikkiopintonsa neljän vuoden iässä, ja myöhemmin hänet on nimitetty Tanskan Vuoden nuoreksi muusikoksi. Thomsen on opiskellut Lontoon Royal Academy of Musicissa ja Pariisin konservatoriossa. Thomsen on voittanut kansainvälisiä huilukilpailuja niin Prahassa, Pariisissa, Roomassa, Wienissä kuin Bostonissakin. Työstään musiikin hyväksi Lontoon Royal Academy of Music on myöntänyt Thomsenille Associate of the Royal Academy of Music (ARAM) -kunniapalkinnon.

Thomsen on intohimoinen kamarimuusikko ja solistiesiintyjä. Hän on esiintynyt muun muassa Tanskan radion sinfoniaorkesterin, English Chamber Orchestran, Salzburg Cameratan, Vienna Chamber Orchestran ja Tšekin filharmonisen orkesterin kanssa. Thomsen on tehnyt yhteistyötä muun muassa säveltäjien Sofia Gubaidulina, 
Peteris Vasks, Erkki-Sven Tüür, Wolfgang Rihm, James MacMillan, Michael Berkeley, Giya Kancheli, Bent Sørensen, Fazil Say ja Hans Werner Henze kanssa.

Vuodesta 2007 vuoteen 2007 Thomsen opetti Mozarteumissa Salzburgissa ja vuosina 2008–2010 Lucernen musiikkikorkeakoulussa. Nykyään Thomsen asuu sekä Saksassa ja Tanskassa. Tanskassa hän toimii perustamansa kansainvälisen musiikkifestivaalin Klassiske Dage taiteellisena johtajana. Festivaali on nauttinut kriitikoiden ylistyksestä vuodesta 2005 eli perustamisestaan lähtien.

Pieces

Carl Nielsen (1865-1931):
Huilukonsertto

1. Allegro moderato
2. Allegretto un poco – Adagio ma non troppo – Poco adagio – Tempo di marcia

Kuuden sinfonian rinnalla Carl Nielsenin keskeisiin teoksiin kuuluvat myös hänen konserttonsa viululle (1911), huilulle (1926) ja klarinetille (1928). Niistä kaksi viimeistä saivat syntyherätteensä 1921, jolloin Nielsen kuuli Kööpenhaminan puhallinkvinteton harjoittelevan Mozartia ja ihastui siinä määrin yhtyeen soittoon, että päätti säveltää jokaiselle sen jäsenelle oman konserton. Valitettavasti vain kaksi suunnitellusta viidestä puhallinkonsertosta valmistui.

Huilukonsertossa Nielsen otti tavoitteekseen luonnehtia sekä huilua soittimena että sen omistuksen kohdetta Holger Gilbert-Jeppeseniä, joka kantaesitti teoksen Pariisissa lokakuussa 1926 olleessa Nielsen-konsertissa. Nielsenin ohjelmakommentin mukaan "huilu ei voi hylätä omaa luontoaan. Se on kotonaan Arkadiassa ja suosii pastoraalisia tunnelmia. Säveltäjän täytyy näin ollen sopeutua sen lempeään luonteeseen, ellei hän halua leimautua barbaariksi."

Nielsenin tavoittelema pastoraalisuus hallitsee konserttoa, mutta sen tunnemaailma on herkästi ailahteleva, ja teoksessa on kuin äkillisinä tuulenpuuskina hulmahtavien käänteiden mukana myös hetkittäistä epävarmuutta ja tummia varjoja. Teoksessa on epätavallisesti vain kaksi osaa, molemmat pääosin nopealiikkeisiä, joskin toisessa osassa on myös hitaan osan elementin sisältävä lyhyehkö, tuskaisempiin äänenpainoihin tihentyvä Adagio ma non troppo –jakso. Teoksen pääroolia näyttelevän huilun sujuvasti soljuva lyyrisyys ja ketteryys saavat muutaman kerran vastaansa koomisempaa roolia esittävän pasuunan.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Jean Sibelius (1865-1957):
Nocturne Belsazarin pidot –sarjasta op. 51

Näytelmiin sävelletty musiikki muodostaa sinfonioiden ja sinfonisten runojen rinnalla kolmannen merkittävän alueen Sibeliuksen orkesterituotannossa. Kahden muun teoslajin eeppisemmän hahmotuksen rinnalla se avasi lyyrisemmän ja populäärimmän juonteen hänen musiikissaan ja tarjosi kanavan sellaisille ilmaisupyrkimyksille, joille ei ollut sijaa laajamuotoisemmissa teoksissa. Muutamat Sibeliuksen suosituimmista miniatyyreistä sisältyvät juuri näyttämömusiikkeihin ja olivat aikanaan levittämässä säveltäjän nimeä laajempaan tietoisuuteen.

Musiikki Hjalmar Procopén näytelmään Belsazarin pidot (1906) merkitsee Sibeliukselle harvinaista poikkeamista itämaiseen eksotiikkaan. Raamatun aiheeseen perustuva näytelmä sijoittuu muinaiseen Babyloniin ja tuo mieleen samoihin aikoihin Straussin oopperanakin suosiota niittäneen Oscar Wilden Salomen. Belsazarin pidot sai ensi-iltansa Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa marraskuussa 1906. Näytelmän tekstiä moitittiin mutta Sibeliuksen musiikkia kehuttiin, ja ilmeisesti paljolti musiikin ansiosta näytelmä saavutti suuren suosion helsinkiläisyleisön keskuudessa.

Sibelius muokkasi Belsazarin pitojen musiikista neliosaisen orkesterisarjan, jonka hän johti ensimmäisen kerran Helsingissä syyskuussa 1907. Sarjassa kolmantena oleva "Nocturne" on huikaisevan kaunista ja lyyrisen intensiivistä yömusiikkia, jossa huilusoolo piirtyy esiin lähes aineettomasta, herkänhauraasta taustasta. Hillitty kuvioivuus antaa musiikille kevyttä itämaista sävytystä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Nikolai Rimski-Korsakov (1844-1908):
Šeherazade, sinfoninen sarja op. 35

1. Meri ja Sinbadin laiva (Largo e maestoso – Lento – Allegro non troppo – Tranquillo)
2. Prinssi Kalendarin tarina (Lento – Andantino – Allegro molto – Con moto)
3. Nuori prinssi ja nuori prinsessa (Andantino quasi allegretto – Pochissimo più mosso – Come prima – Pochissimo più animato)
4. Juhlat Bagdadissa. Meri- Laiva murskautuu vaskiratsastajaa kantavaan kallioon (Allegro molto – Vivo – Allegro non troppo maestoso)

Länsimaiden kulttuurinen suhde myyttistä "itää" kohtaan on perinteisesti ollut ristiriitainen. Yhtäältä itä on saanut edustaa vierasta, julmaa ja väkivaltaista olemisen tapaa, toisaalta se on kiehtonut värikkyydellään ja sadunomaisella salaperäisyydellään. Vaikka kuva on ollut pahoin vääristynyt ja palvellut enemmän länsimaisten omia tarpeita kuin aitoa yritystä ymmärtää erilaista kulttuuria, sen pohjalta on syntynyt paljon kiinnostavaa taidetta.

Myös 1800-luvun keisarillisella Venäjällä orientin lumo eli vahvana. Maa oli levittäytynyt kohti Lähi-itää ja islamilaista maailmaa, ja monien taiteilijoiden suosimissa itämaisissa aiheissa voitiin nähdä kolonialististen pyrkimysten ilmentymä, vieraan kulttuurin näkeminen ikään kuin omana. Nikolai Rimski-Korsakov kuului niihin, joita orientin maailma kiehtoi, ja sen tunnetuimpana osoituksensa hänen tuotannossaan on säihkyvän värikylläinen sinfoninen sarja Šeherazade (1888).

Šeherazaden innoittajana oli jo 900-luvulla ensimmäisen versionsa saanut arabialainen satukokoelma Tuhat ja yksi yötä. Sen kehyskertomuksessa sulttaani Šahryar on aiempien vaimojen uskottomuuden vuoksi päättänyt surmata uuden vaimonsa aina ensimmäisen yön jälkeen, mutta Šeherazade pelastuu tältä kohtalolta kertomalla sulttaanille tuhannen ja yhden yön ajan kiehtovia satujaan ja lopettamalla tarinat aina ovelasti kesken niin, ettei sulttaani malta surmata häntä. Lopulta sulttaani luopuu julmasta käytännöstä.

Rimski-Korsakov painotti, etteivät Šeherazaden osat kuvaile mitään yksittäisiä satuja vaan luovat yleisempää itämaisen sadun tunnelmaa ja yhdistävät virikkeitä useammistakin kertomuksista. Alaotsikko "sinfoninen sarja" korostaa teoksen yhtenäisyyttä, ja muutamat teemoista toistuvat useammassa osassa. Teoksen ydinaiheet kuullaan heti johdantovaiheessa: jyhkeä unisonoavaus edustaa sulttaania ja sooloviulun lyyrisempi aihe Šeherazadea.

Avausosassa laveasti vellova, sulttaanin teemasta johdettu pääaihe luo kuvan voimaa uhkuvasta merestä ja Sindbadin laivasta sen syleilyssä. Toisessa osassa "Kalenteriprinssin tarina" itämaiset sävyt nousevat vahvemmin esiin. Šeherazaden kertojanääni johdattaa sisään sen verhottuun mutta vähitellen tanssilliseksi kehkeytyvään maailmaan, kunnes sulttaanin teema suuntaa musiikin haeskelevan välikkeen kautta kohti scherzomaista keskijaksoa. Laulullinen kolmas osa "Prinssi ja prinsessa" henkii romanttisen rakkauskohtauksen tuntua. Šeherazaden teema kuullaan tällä kertaa vasta tanssillisen keskijakson jälkeen, mutta sulttaanin teema ei esiinny osassa.

Päätösosa "Bagdadin juhlat. Meri. Laiva murskautuu kallioon" toimii sekä temaattisen keskityksen että energiseen vauhtiin yltyvän ilmaisun suhteen sarjan synteesinomaisena huipennuksena. Sulttaanin ja Šeherazaden teemat kuullaan heti alussa latautuneena vuoropuheluna, ja myöhemmin osan bagdadilaisen juhlatunnelman

riemunkirjavaan kudokseen punotaan myös toisen ja kolmannen osan pääaiheet. Huippukohdassa ensiosan meri-aihe palaa, nyt hurjaksi myrskyksi yltyneenä, ja vie haaksirikkoon, jonka voi kokea sulttaanin julman kirouksen purkautumisena. Sovinnollisessa loppukäänteessä sulttaanin teema soi pehmentyneenä ja Šeherazaden sooloviulu saa viimeisen sanan.

Teosesittely: Kimmo Korhonen