Kaksi sirkustaiteilijaa

This is a past event.

Circus Symphony of Vampires

Emilia Hoving, conductor and music planner
Pauliina Räsänen, writer and director
Art Teatro: Pauliina Räsänen, Slava Volkov and working group
Timo Ollila, visual design
Turku Philharmonic Orchestra

Enter the fascinating world of acrobatics, mystical magic, illusions and thrilling vampires! Circus Symphony of Vampires is a dangerously seductive production inspired by the tale of Count Dracula. Rather than a horror story, this is a tale of breezy humour, exciting circus skills and classical hits.

Recommended age + 7 

Safety instructions during coronavirus pandemic.

Artists

Art Teatro
ArtTeatro

ArtTeatro on vuonna 2008 perustettu sirkus- ja varieteetaiteen ohjelmapalvelu, joka luo korkeatasoisia sirkus- ja taikataiteen esityksiä. ArtTeatro järjestää myös sirkuskoulutusta, ohjauspalveluja, ja  tyky-päiviä. ArtTeatron lanseeraama Saariston sirkusfestivaalin on vuosittainen kulttuuritapahtuma keskellä kauneinta saaristomaisemaa Kustavissa.   ArtTeatrolle on myönnetty Matkailun Oskari ja Aurora-mitali -palkinnot vuonna 2015. ArtTeatron toimitusjohtaja on Cirque du Soleilistakin tuttu taiteilija Pauliina Räsänen (FM).  ArtTeatro on myös erikoistunut akrobatianumeroihin, joita valmentaa maailmanmestariakrobaatti Slava Volkov.

Circus Symphony of the Vampires rooleissa nähdään Pauliina Räsänen (illuusiot, akrobatia), Slava Volkov (akrobatia), Lena Sadkova (klovneria), Armas Lintusaari (roue Cyr), Eetu Ranta (jongleeraus ja  diabolo-manipulaatio) ja Joe Martinho (käsilläseisonta).

Timo Ollila
visualisointi
Timo Ollila
visualisointi

Timo Ollila on työskennellyt 20 vuotta valaistuksen parissa eri organisaatiossa ja ryhmissä. Ura alkoi työ-harjoittelusta Tampereen Teatterissa, ja se pitää sisällään esiintyjien valaisua tanssitaiteesta nukketeat-teriin ja kamarioopperasta rock -festivaaleihin. Koulutukseltaan Ollila on esittävän taiteen valotekniikan erikoisammattilainen.

Pieces

Jean Sibelius (1865-1957):
Osa Tammi Myrsky-sarjasta nro 1 op. 109b

William Shakespearen viimeiseksi jäänyt näytelmä Myrsky (1611) sijoittuu etäiselle saarelle, jota hallitsee syrjäytetty herttua ja taikavoimat osaava Prospero, palvelijanaan tuulenhenki Ariel. Prospero saa nostattamansa myrskyn avulla syrjäyttäjänsä haaksirikkoutumaan saarelleen. Sibelius sävelsi Myrskyä varten vuonna 1925 laajimman ja moniulotteisimman näyttämömusiikkinsa. Osassa Tammi Ariel naamioituu tammeksi ja soittaa omaa oksaansa kuin huilua; tunnelma on moderni ja taianomaisen salaperäinen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Pjotr Tšaikovski (1840-1893):
Kukkaisvalssi Pähkinänsärkijä-sarjasta op. 71a

Venäläissäveltäjä Pjotr Tšaikovski kirjoitti baletteihinsa paljon rakastetuinta musiikkiaan. Joutsenlammen ja Prinsessa Ruususen jälkeen 1892 valmistunut Pähkinänsärkijä jäi viimeiseksi hänen baleteistaan. Pieni Klaara-tyttö saa jouluna lahjaksi pähkinänsärkijän, joka muuttuu satujen prinssiksi ja vie Klaaran Makeishaltijattaren maahan. Yhtenä monista siellä nähdyistä tansseista on valssien ikivihantoihin klassikoihin kuuluva Kukkaisvalssi; sadun maailmassa kukkienkin on mahdollista tanssia.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

György Ligeti (1923-2006):
Romanialainen konsertto, II osa

György Ligeti tunnetaan yhtenä 1900-luvun jälkipuolen modernisteista, mutta nuorena, asuessaan vielä Unkarissa, hän sävelsi perinteisempään, kommunistihallinnon hyväksymään tyyliin. Kaikista rajoituksista huolimatta hän sävelsi varhaiskaudellaankin useita raikkaita ja elämään jääneitä teoksia. Romanialaisessa konsertossa (1951) hän on aiempien unkarilaismestarien Zoltán Kodályn ja Béla Bartókin tavoin ammenttanut innoitusta kyläpelimannien soitosta. Konserton toisessa osassa se tulee esiin eloisina tanssisävelminä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Maurice Ravel (1875-1937):
Le tombeau de Couperin, osa Rigaudon

"Tombeau" (hauta, hautapaasi) viittaa musiikin terminä ranskalaisen barokin suosimaan teoslajiin, jolla osoitettiin kunnioitusta kuolleille henkilöille. Maurice Ravel sävelsi oman tombeau-teoksensa ensin 1917 pianolle ja laati siitä sitten 1919 orkesteriversion. Nimi viittaa barokkimestari François Couperiniin, mutta varsinaisesti Ravel omisti osat ensimmäisen maailmansodan taistelukentillä menehtyneille ystävilleen. Orkesteriversion päätösosassa Rigaudon valoisat muistot saavat vastakohdakseen surumielisempiä tunnelmia.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Igor Stravinsky (1882-1971):
Tulilintu-sarja, osa Introduction

Igor Stravinskyn läpimurtoteos baletti Tulilintu (1910) luo säihkyvän ja värikylläisen version venäläisestä satutarinasta. Prinssi Ivan Tsarevitš on eksynyt julman kuningas Kaštšein puutarhaan ja sieppaa siellä taikasulan maagisen tulilinnun höyhenpuvusta. Myöhemmin hän vapautuu tulilinnun neuvon ansiosta Kaštšein vankeudesta ja menee naimisiin rakastamansa nuoren neidon kanssa. Teoksen johdannossa syttyy soimaan Kaštšein puutarhan salaperäinen ja aavemainen lumous.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Ludwig van Beethoven (1770-1827):
Sinfonia nro 6, Pastoraali, osa IV "Ukkosmyrsky"

Vaikka Beethoven luonnehti Pastoraalisinfoniaansa "enemmän tunteen ilmaisuksi kuin maalailuksi", se on muodostunut yhdeksi ns. ohjelmasinfonian tunnetuimmista esimerkeistä. Se on lämminhenkinen kuvaus maaseudun elämästä ja luonnosta, ja siinä on myös monia nimenomaan "maalailevia" käänteitä. Teoksen neljäs osa on kuuluisa myrskykohtauksen kuvaus. Se alkaa salaperäisesti kaukaisuudesta kantautuvien myrskyn aavistusten kiiriessä maisemassa mutta puhkeaa sitten hurjaksi ukkospauhuksi.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Camille Saint-Saëns (1835-1921):
Danse macabre op. 40

Danse macabre (Kuolemantanssi) oli myöhäiskeskiajan taiteessa suosittu aihe, jossa luurankohahmoinen Kuolema vei ihmiset mukaansa tanssiin, yhtä lailla kuninkaat ja piispat kuin talonpojat ja pikkulapsetkin. Camille Saint—Saënsin Danse macabre (1874) alkaa keskiyön hetkellä, harpun 12 helähdyksellä. Kuolema saapuu näyttämölle soittaen viululla riitasointista tritonus-intervallia, perinteistä "diabolus in musicaa" (paholainen musiikissa), ja kutsuu ihmiset valssin tahdissa keinuvaan kuolemantanssiin. Aamun koittaessa tanssi päättyy ja luurangot vetäytyvät takaisin hautoihinsa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Bedřich Smetana (1824-1884):
Sinfonien runo Vltava (Moldau) sarjasta Má vlast (Isänmaani)

Musiikillinen maisemamaalailu oli yksi romantiikan ajan suosimista ilmaisumuodoista. Yksi sen rakastetuimmista edustajista on tšekkiläisen Bedřich Smetanan sinfoninen runo Vltava (Moldau), joka kuvaa Vltava-joen matkaa pieniltä alkulähteiltä kauniisti kaartuilevaksi kymeksi. Matkan aikana koetaan lyhyinä episodeina uljas metsästyskohtaus, kansanomainen hääkohtaus, vesinymfejä kuutamossa, vuolaana tyrskyävä Pyhän Johanneksen koski ja joen virtaaminen Prahan läpi ja ylvään Vyšehrad-linnoituksen editse. Lopussa Vltava sulautuu osaksi suurempaa jokea Elbeä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Hector Berlioz (1803-1863):
Marssi mestauslavalle Fantastisesta sinfoniasta op. 14

Hector Berlioz oli tyypillinen romantikkosäveltäjä, joka ammensi teoksiinsa aineksia omasta elämästään. Hänen tragikoominen rakastuminensa englantilaiseen näyttelijättäreen Harriet Smithsoniin laukaisi luovan kiihkon, joka synnytti Fantastisen sinfonian (1830), "episodin erään taiteilijan elämästä". Neljännessä osassa Berlioz maalaa vavahduttavan kauhuromanttisen kohtauksen, jossa teoksen taiteilija on yrittänyt itsemurhaa oopiumilla mutta on ottanut liian pienen annoksen ja kuvittelee huumehöyryissään surmanneensa rakastettunsa ja joutuneensa mestauslavalle.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Gabriel Faurè (1845-1924):
Sicilienne musiikista näytelmään Pelléas ja Mélisande op. 80

Belgialaisen Maurice Maeterlinckin näytelmä Pélléas ja Mélisande (1893) on symbolistinen tarina kielletystä ja tuhoon tuomitusta rakkaudesta. Se etenee unenomaisin ja salaperäisin sävyin kohti surullista loppuaan, rakastavaisten kuolemaa. Näytelmä muistetaan parhaiten Debussyn oopperana, mutta sen innoittamana on syntynyt paljon muutakin hienoa musiikkia. Vuonna 1898 ranskalainen Gabriel Fauré sävelsi näytelmän esityksiin musiikin, johon sisältyy viehkeä, rakastavaisten harvinaista onnenhetkeä kuvaava Sicilienne.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Johann Strauss nuor. (1825-1899):
Tritsch-Tratsch-polkka op. 214

Juoruilu, tuo monille yhtä rakas kuin hävettäväkin harrastus, on saanut muistomerkkinsä valssikuningas Johann Strauss nuoremman hilpeässä ja eloisassa Tritsch-Tratsch-polkassa (1858). Hiukan ennen teoksen säveltämistä Wienissä oli alkanut ilmestyä samanniminen humoristinen ja satiirinen viikkolehti, ja se taas oli saanut nimensä juoruilua rakastavien wieniläisten suosikkifarssista Der Tritschtratsch (1833), joka oli 1858 yhä ohjelmistossa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Jean Sibelius (1865-1957):
Osa Miranda Myrsky-sarjasta nro 2 op. 109c

Anteeksiannon ajatus nousee yhdeksi Shakespearen Myrskyn keskeisistä ajatuksista, ja näytelmän lopussa Prospero antaa anteeksi häntä vastaan rikkoneille ja luopuu taikavoimistaan. Anteeksiannon yhtenä sinettinä on se rakkaus, joka syttyy Prosperon tyttären Mirandan ja Prosperon pettäneen Alonson pojan Ferdinandin välille. Miranda on näytelmän parikymmenpäisessä henkilögalleriassa ainoa varsinainen naishahmo, ja Sibeliuksen säveltämässä muotokuvassa hän näyttäytyy viattomana, puhdashenkisenä ja herkkänä nuorena tyttönä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Aram Hatšaturjan (1903-1978):
Valssi orkesterisarjasta Naamiaiset

"Kuinka kaunis uusi valssi onkaan! Jotain surun ja ilon väliltä puristi sydäntäni", huudahtaa Mihail Lermontovin Naamiaiset-näytelmän (1835) traagisen sankaritar Nina eräässä kohtauksessa. Kun armenialainen Aram Hatšaturjan 1941 sävelsi musiikin näytelmään, tuotti juuri valssin säveltäminen erityisiä vaikeuksia: miten luoda valssi, joka olisi kaunis ja samalla jotain surun ja ilon väliltä. Kun kohtalonomaista tunnelmaa huokuva valssi sitten syntyi, voi sanoa Hatšaturjanin onnistuneen täydellisesti. Tuloksena oli yksi 1900-luvun valssiklassikoista.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Gioachino Rossini (1792-1868):
Alkusoitto oopperasta Wilhelm Tell

Wilhelm Tell (1829) muodosti mahtavan päätöksen Gioachino Rossinin loistokkaalle uralle oopperasäveltäjänä. Schillerin näytelmään perustuva teos kertoo 1200-luvun sveitsiläisestä sankarista Wilhelm Tellistä, joka käy taisteluun itävaltalaisia miehittäjiä vastaan. Oopperan laaja alkusoitto tunnetaan parhaiten sytyttävästä loppujaksostaan "Sveitsiläisten sotilaiden marssista". Trumpetin taistelukutsu aloittaa tämän klassisen musiikin sytyttävimpiin kuuluvan jakson, joka vie alkusoiton loisteliaaseen päätökseen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen