This is a past event.
Symphony for cello
Olli Mustonen, conductor
Daniel Müller-Schott, cello
Turku Philharmonic Orchestra
Sergei Prokofiev: Sinfonia Concertante in E minor op. 125
Petr Tchaikovsky: Symphony no 4 in F minor op. 36
Daniel Müller-Schott is one of the world’s hottest cello stars, praised for his expressive capabilities for instance by the New York Times. Prokofiev’s Sinfonia Concertante is in his core repertoire; he has also recorded the work. Tchaikovsky himself regarded his Fourth Symphony as one of his best achievements. This programme of Russian symphonies is conducted by our artistic director Olli Mustonen.
Safety instructions during coronavirus pandemic
Artists
Daniel Müller-Schott on yksi maailman kysytyimmistä sellotähdistä, ja häntä voi kuulla kaikilla suurilla kansainvälisillä konserttilavoilla. Müller-Schott on esiintynyt monien huippuorkesterien kanssa ympäri maailmaa. Esimerkkeinä mainittakoon Berliinin, Münchenin, Pariisin ja Kööpenhaminan radion sinfoniaorkesterit. The New York Times on ylistänyt hänen intensiivistä ilmaisuvoimaansa ja raudanlujaa tekniikkaansa.
Müller-Schottia pidetään 2000-luvun klassisen musiikin lähettiläänä, sillä suurien sellokonserttien esittämisen lisäksi Daniel Müller-Schottilla on erityinen intressi löytää tuntemattomia teoksia ja laajentaa sellon ohjelmistoa esimerkiksi omilla transkriptioillaan tai tekemällä yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa. Müller-Schott on ollut myöskin monta vuotta mukana "Rhapsody in School" -projektissa. Hän antaa säännöllisesti mestarikursseja ja auttaa tukemaan nuoria muusikoita Euroopassa, Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Australiassa.
Müller-Schott opiskeli Walter Nothasin, Heinrich Schiffin ja Steven Isserlisin johdolla. Sellotähti on saanut muun muassa Aida Stucki -palkinnon ja vuoden kestävän yksityisen lukukauden Mstislaw Rostropovitšin alaisuudessa. Müller-Schott voitti jo 15-vuotiaana ensimmäisen palkinnon nuorten muusikoiden kansainvälisessä Tšaikovski-kilpailussa Moskovassa vuonna 1992.
Pieces
Andante sostenuto – Moderato con anima
Andantino in modo di canzona
Pizzicato ostinato (Allegro)
Allegrio con fuoco
Syvä henkinen murros sijoittuu Tšaikovskin sinfoniasarjassa kolmannen ja neljännen sinfonian väliin ja jakaa sinfoniat tavallaan kahteen ryhmään. Yhden ja saman säveltäjän niistä kaikista toki tunnistaa, mutta kolmessa jälkimmäisessä sinfoniassa ilmaisu on tullut olennaisesti painokkaammaksi ja emotionaalinen lataus väkevämmäksi.
Murroksen taustaa on haettu monelta taholta. Yleensä on viitattu Tšaikovskin vuonna 1877 solmimaan avioliittoon, joka oli hänen homoseksuaalisuutensa valossa sekä järjetön että traaginen. On ajateltu, että nopeasti purkautuneen avioliiton aiheuttama tunnekuohu olisi osaltaan vaikuttanut myös neljänteen sinfoniaan, joka valmistui lopullisesti alkuvuodesta 1878. Todellisuudessa sinfonia oli ollut jo pitkään työn alla ja kolme ensimmäistä osaa valmiina, kun Tšaikovski tutustui tulevaan vaimoonsa toukokuussa 1877. Tosin on mahdollista, että Tšaikovski on muuttanut näitä varhaisempiakin osia sävellystyön loppuvaiheissa mutta tuskin niin paljon, että teoksen olemus olisi täydellisesti muuttunut.
Teoksen valmistuttua Tšaikovski kuvaili teoksen lähtökohtia tukijalleen Nadezda von Meckille. Ensiosan johdantoa hallitseva fanfaariaihe, joka esiintyy teoksessa muutoinkin tärkeässä roolissa, kuvastaa Tšaikovskin mukaan "kohtaloa, tuota turmiollista voimaa, joka ehkäisee pyrkimyksen onneen, päämäärän saavuttamiseen, voimaa joka Damokleen miekan tavoin aina uhkaa pään yllä". Ensiosa muodostaa sinfonian painopisteen, ja säveltäjä luonnehti myös muita ensiosan aiheita: nopean jakson avaava jousiteema ilmentää antautumista epätoivolle ja klarinetin aloittama keveämpi teema tuudittautumista unelmiin.
Hitaassa osassa sekoittuvat alakuloisuus ja lämpö. Tai niin kuin Tšaikovski totesi: "On surullista ja kuitenkin niin suloista viipyä mietiskellen menneisyydessä". Kolmantena osana on pizzicatojen hallitsema scherzo, jonka puhaltimille kirjoitettua trioa säveltäjätoveri Sergei Tanejev moitti balettimaiseksi.
Finaali on Tšaikovskia riehakkaimmillaan. Osassa on silti myös hillitympi ulottuvuutensa, jota edustavan puupuhaltimien aiheen Tšaikovski muokkasi kansansävelmästä. Kohtaloa symboloivan fanfaariaiheen paluu tuntuu katkaisevan finaalin elämänlangan, mutta musiikki nousee uudelleen hurmioituneeseen voimaan. "Iloitse toisten ilosta, niin voit vielä elää", kuvaili Tšaikovski. Vaikka sinfonian voi kokea kriisiprosessin ilmentymäksi, se kuvastaa nimenomaan voitettua kriisiä ja on voitonsinfonia siinä missä toinen, kuuluisampi kohtalonsinfoniakin: Beethovenin viides.
Teosesittely: Kimmo Korhonen