Anna-Liisa Bezrodny viulisti, kasvokuva

This is a past event.

Romantic and modern

Olli Mustonen, conductor
Anna-Liisa Bezrodny, violin
Turku Philharmonic Orchestra

Petr Tchaikovsky: Violin Concerto in D major op. 35
Aaron Copland: Fanfare for the Common Man
Einojuhani Rautavaara: Playgrounds for Angels
Bohuslav Martinů: Double Concerto for two string orchestras, piano and timpani

Designed by Olli Mustonen, this programme is a display of pyrotechnics from start to finish. It begins with one of the most famous violin concertos of all time. Tchaikovsky’s masterpiece is performed by Karen Gomyo, praised for her sense of pulse and sound by the Globe and Mail, the most widely read newspaper in Canada. After the interval, a contrasting and complementary selection of 20th-century music completes the programme: the majestic A Fanfare for the Common Man, the demanding Playgrounds for Angels and the charming Double Concerto.

Safety instructions during coronavirus pandemic.

Artists

Viulisti Anna-Liisa Bezrodny
Anna-Liisa Bezrodny
viulu
Viulisti Anna-Liisa Bezrodny
Anna-Liisa Bezrodny
viulu

Anna-Liisa Bezrodny on kriitikoiden ylistämä ja ympäri maailmaa kysytty solisti, kamarimuusikko ja sooloesiintyjä. Bezrodny syntyi Moskovalaiseen muusikkosukuun, ja aloitti viulunsoiton kahden vuoden iässä. Yhdeksänvuotiaana hän aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa vanhempiensa, professori Igor Bezrodnyn ja professori Mari Tampere-Bezrodnyn johdolla. Bezrodny on voittanut useita palkintoja, kuten vuonna 2006 hän voitti Lontoossa Guildhall Music School and Dramassa arvostetuimman palkinnon eli kultamitalin.

Anna-Liisa Bezrodny on esiintynyt solistina maailman maineikkaimmilla konserttilavoilla, kuten Barbican Hallissa, Wigmore Hallissa, Berliinin konserttitalossa, Finlandia-talossa, Estonia Hallissa ja St. Petersbugh Philharmonic Hallissa. Bezrodny on työskennellyt muun muassa kapellimestarien Leif Segerstam, Eri Klas, Paavo Järvi, Olari Elts, Sian Edwards, Arvo Volmer ja Paul Magi kanssa. Hän on levyttänyt pianisti Ivari Iljan kanssa Alba Records -levy-yhtiölle ylistystä saaneen levyn. Tuoreimpiin tallenteisiin kuuluu ERP Recordsin kanssa tehty DVD, jossa hän soittaa Mozartin ja Haydnin viulukonserttoja.

Viron kulttuurisäätiö on myöntänyt hänelle Vuoden muusikko -palkinnon kansainvälisesti menestyksekkäästä ja tuotteliaasta konserttitoiminnasta. Vuodesta 2007 lähtien Bezrodny on soolouransa lisäksi opettanut sekä Viron musiikkiakatemiassa että Guildhall School of Music and Dramassa. Bezrodny soittaa Amati-viulua, jonka hänelle on lainannut Suomen Kulttuurirahasto.

Pieces

Aaron Copland (1900-1990):
Fanfare for the Common Man

Toukokuussa 1942 toisen maailmansodan riehuessa täydellä voimallaan Yhdysvaltain varapresidentti Henry A. Wallace piti puheen, jossa hän totesi, että koittamassa on "tavallisen ihmisen vuosisata" ("The Century of the Common Man") ja että sodassa ovat vastakkain "vapaa maailma" ja "orjamaailma". Puhe herätti suurta huomiota ja käännettiin 20 kielelle.

Kun kapellimestari Eugen Goossens päätti samana vuonna tukea Yhdysvaltain sotaponnisteluja tilaamalla amerikkalaisilta säveltäjiltä tunnelmaa kohottavia fanfaareja esitettäväksi konserttien alussa, oli Aaron Copland itsestäänselvästi yksi tilauksen saaneista säveltäjistä. Wallacen puhe oli vielä vahvana yleisessä tietoisuudessa, ja Copland päätti antaa teokselleen nimen Fanfare for the Common Man (Fanfaari tavalliselle ihmiselle). Sillä Copland halusi viitata paitsi sotaponnisteluihin myös yleisemmin tavallisten ihmisten osaan ja korostaa demokraattisia ihanteita aikana, jolloin ne olivat suuressa osassa maailmaa uhattuina.

Copland oli 1940-luvun alkuun mennessä jo saavuttanut vankan aseman Yhdysvaltain musiikissa eräänlaisena "amerikkalaisuuden äänenä". Ainoana Goossensin tilaamasta 18 fanfaarista Fanfare for the Common Man on jäänyt elämään, ja se on yksi 1900-luvun tunnetuimmista fanfaareista. Vaskille ja lyömäsoittimille sävelletyn teoksen ylöspäin ponnahtavissa aiheissa, avarissa vaskisoinneissa ja lyömäsoittimien jyhkeissä iskuissa on jotain horjumattoman vakaata ja uljasta, jotain ihmistä suurempaa. Myöhemmin Copland sijoitti fanfaarin myös kolmanteen sinfoniaansa (1946).

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Einojuhani Rautavaara (1928-2016):
Playgrounds for Angles

Enkelit ilmestyivät Einojuhani Rautavaaran teosten otsikoihin orkesteriteoksessa Angels & Visitations (1978) ja esiintyivät sen jälkeen useammassakin sävellyksessä. Rautavaara on korostanut, ettei kyse ole mistään lapsellisten satujen tai aikanaan suositun New Age -ajattelun olennoista, eikä otsikoiden ole myöskään tarkoitus tarjota teoksiin varsinaisia ohjelmallisia avaimia. Lähempänä Rautavaaran ajatuksia ovatkin hänen mukaansa olleet runoilija Rainer Maria Rilken Duinon elegioiden (1922) enkelit: "Jeder Engel ist schrecklich. Und dennoch, weh mir, ansing ich euch…" (Kauhea on joka enkeli. Vaan voi minua, silti laulan teistä…).

Myöskään Rautavaaran vaskiyhtyeteoksen Playgrounds for Angels (1981) otsikolla ei ole varsinaista ohjelmallista tarkoitusta. Säveltäjän mukaan nimi oli hänelle "ensimmäinen heräte ja impulssi musiikille". Otsikon sanat tuntuivat Rautavaaran sanoin "säteilevän inspiroivaa runollista ilmapiiriä, joka mielessäni vähitellen 'kääntyi' musiikiksi".

Playgrounds for Angels kuuluu suomalaisen vaskimusiikin keskeisiin teoksiin, ja Rautavaara ottaa paljon irti eri soittimille ominaisista soittoteknisistä mahdollisuuksista. Teoksen "enkelten leikkikentillä" asettuu tiiviisti vastakkain sekä tyylillisesti että ilmaisullisesti monitahoisia ja jännitteisiä elementtejä, vastakohtaisuuksia sekä jaksojen välillä että niiden sisällä: ilkamoivaa scherzomaisuutta ja mietiskelevää hymnimäisyyttä, julistuksellista voimaa ja mystiikkaa, viiltäviä riitasointuja ja haurasta kauneutta.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Bohuslav Martinů (1890-1959):
Kaksoiskonsertto kahdelle jousiorkesterille, pianolle ja patarummuille (H. 271)

Poco allegro
Largo
Allegro

Vaikka tšekkiläinen Bohuslav Martinů asui vuodesta 1923 lähtien koko loppuelämänsä ulkomailla, hän pysyi vahvoin henkisin siten kytkettynä kotimaahansa. Kesällä 1938 hän matkusti Pariisista ensin Prahaan osallistuakseen paikallisille musiikkijuhlille ja sitten vaimonsa kanssa Sveitsiin tunnetun musiikkimesenaatin Paul Sacherin vieraaksi. Sveitsissä hän sai kuulla Münchenin sopimuksesta, jolla Tšekkoslovakian sudeettialueet luovutettiin Hitlerin Saksalle. "Ahdistuneina kuuntelimme joka päivä radion uutislähetyksiä yrittäen löytää rohkaisua ja toivoa, joita ei ilmaantunut", hän muisteli tuota aikaa.

Martinůn ahdistuneet tunnot ovat jättäneet jälkensä hänen hienoimpiin teoksiinsa kuuluvassa kaksoiskonsertossa kahdelle jousiorkesterille, pianolle ja patarummuille (1938). Martinů oli omaksunut vaikutteita mm. impressionismista, uusklassismista, eksotismista, jazzista ja tšekkiläisesta kansanmusiikista, ja varsinkin uusbarokkinen suuntaus tuli hänen laajan tuotantonsa hallitsevaksi tyylielementiksi. Se värittää vahvasti myös kaksoiskonserttoa.

Kaksoiskonserton avausosa on jännitteistä ja rytmisesti energistä musiikkia. Tärkeän aseman saa pitkälinjainen, kaksiäänisena kontrapunktina esiteltävä teema. Jännitteet ovat pinnalla myös jyhkeällä sointukululla alkavassa hitaassa osassa, jossa pianolla on laaja soolojakso. Päätösosassa rytminen energia on jälleen hallitsevana, vaikka osassa on myös voimiaan pidätteleviä joskin silti sisäistä uhmaa huokuvia jaksoja. Osan kooda huipentuu hitaan osan avaavan sointukulun paluuseen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen