This is a past event.
Fantasies
Tianyi Lu, conductor
Alexandra Dariescu, piano
Turku Philharmonic Orchestra
Igor Stravinsky: Orchestral suite from Pulcinella
Nadia Boulanger: Fantasia for piano and orchestra (Finnish premiere)
Magnus Lindberg: Gran duo
Petr Tchaikovsky: Romeo and Juliet, overture-fantasy
Alexandra Dariescu has dazzled audiences and critics alike with her musical prowess and here appears in Boulanger’s rare Fantasia. Stravinsky’s Pulcinella, based on the characters of the Italian commedia dell’arte, and Tchaikovsky’s Romeo and Juliet, inspired by the eponymous Shakespeare play, immerse the listener in the world of grand narratives. Lindberg’s Gran duo is a dialogue for brass and woodwinds. Tianyi Lui, who débuted with the TFO in January 2020, returns to conduct.
Artists
Romanialainen pianisti ja “The Nutcracker and I” -esityksen tuottaja Alexandra Dariescu häikäisee yleisöjä ja kriitikkoja ympäri maailmaa vaivattomalla musikaalisuudellaan ja vangitsevalla lavaesiintymisellään. Hänen visionsa ja innovatiivinen lähestymisensä ohjelmistosuunnitteluun on saanut hänet erottumaan joukosta luovana yrittäjänä, joka ajattelee mielellään eri tavalla.
Klassisen musiikin ydinohjelmiston lisäksi Dariescu on vähemmän tunnettujen teosten puolesta puhuja. Menneinä kausina hän on esittänyt muun muassa Nadia Boulangerin Fantaisia variéen BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa ja Germaine Tailleferren balladin pianolle ja orkesterille Royal Liverpool Philharmonic Orchestran kanssa. Lisäksi hän on esittänyt Alberto Ginasteran argentiinalaisen konserton Stavangerin sinfoniaorkesterin sekä Royal Scottish National Orchestran kanssa ja Ferdinand Riesin pianokonserton nro 3 Tonkünstler Orchestran kanssa.
Dariescu tähtää sukupuolitasa-arvoisiin konserttiohjelmistoihin, ja esittää Clara Schumannin, Lili Boulangerin sekä Missy Mazzolin teoksia Pjotr Tšaikovskin ja Frédéric Chopinin teosten rinnalla. Dariescun tuorein levytys Decca-levy-yhtiölle on vuodelta 2019 oopperalaulaja Angela Gheorghiun kanssa. ”The Nutcracker and I” asetettiin ehdolle OPUS Klassik -palkinnon saajaksi vuonna 2019. Esitys on uraauurtava multimediaesitys soolopianolle tanssin ja digitaalisten animaatioiden kanssa ja vuoden 2017 ensiesityksensä jälkeen esitys on saanut laajaa kansainvälistä ylistystä. Vuonna 2018 Dariescu sai Romanian kuningashuoneelta mitalin ja valittiin Friends of Europe -yhdistyksen Young European Leader -ohjelmaan.
Pieces
Nadia Boulanger on muistetaan yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista sävellyksenopettajista, jonka oppilaisiin monet ajan merkittävistä säveltäjistä Atlantin molemmin puolin kuuluivat ja jonka mielipiteille mm. Stravinsky antoi suuren arvon. Boulanger oli kuitenkin myös huomattava säveltäjä tai ainakin kehittymässä sellaiseksi, kunnes hän suhteellisen varhaisessa vaiheessa uraansa 1920-luvun alussa luopui säveltämisestä, osittain koska koki omat lahjansa vähäisiksi varhain kuolleen pikkusiskonsa Lilin (1893-1918) rinnalla. Paitsi sävellyksenopettajana Nadia Boulanger esiintyi myös pianistina ja kapellimestarina.
Boulangerin tuotanto jäi suppeaksi ja sisältää kolmisenkymmentä yksinlaulua, muutamia laajamuotoisempia vokaaliteoksia, kourallisen sooloteoksia, kaksi orkesteriteosta sekä Raoul Pugnon kanssa sävelletyn oopperan La ville morte. Hän seurasi säveltäjänä ajan myöhäisromanttisia virtauksia, joita hän täydensi Debussyn impressionismista omaksutuilla aineksilla. Tähän tyylikehykseen sijoittuu myös hänen teoksensa Fantaisie variée pianolle ja orkesterille (1912).
Muodoltaan Fantasia jäsentyy johdannoksi, sarjaksi vapaasti rakentuvia muunnelmia ja koodaksi. Fantasianomainen elementti syntyy tunnelmien vapaasti virtailevasta vaihtelevuudesta, mutta teokseen luo yhtenäisyyttä taustalla oleva ajatus tietyn perusmateriaalin muuntelusta (variée). Teosta hallitsee tummasävyinen ja usein melodisesti vuolas ilmaisu, jota muutamat impressionistiset sävyt ja herkkäilmeisemmät taitteet rikastavat. Kooda sulkee teoksen vauhdikkaan finaalimaisissa merkeissä.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Magnus Lindberg on noussut kansainväliseen maineeseen ennen muuta orkesterimusiikin säveltäjänä. Hän hallitsee suvereenisti orkesterin keinot, ja vaikka hänen partituurinsa pursuavat usein yksityiskohtien runsautta, kaikki niissä toimii ja kaikella on merkitystä. Orkesterista soittimistona esiintyy Lindbergin tuotannossa monia muunnelmia. "Orkesteri on nerokas soitin. Sitä voi kallistaa eri suuntiin jättämällä jotain pois tai lisäämällä jotain, mutta radikaaleihin uudistuksiin ei ole tarvetta", hän on todennut.
Yhden tällaisista orkesterin muunnelmista tarjoaa Simon Rattlelle omistettu ja tämän Lontoossa kantaesittämä Gran Duo (2000), joka on sävelletty lähes samanlaiselle suurelle puhallinorkesterille kuin Stravinskyn Sinfonioita puhaltimille (1920). Otsikon "suuri duo" viittaakin ilmeisimmin kahden puhallinryhmän kontrastiin, pääasiassa kirkasäänisiin, vilkasliikkeisiin ja korkeammalla äänialalla operoiviin puupuhaltimiin sekä tummemmin ja pehmeämmin matalammassa rekisterissä soiviin vaskiin, joskin teoksen aikana syntyy myös muunlaisia muodostelmia. Eräänlaisia duo-asetelmia tai vastakohtaisuuksia on kuitenkin hahmotettu myös harmonian ja temposuhteiden tasolla.
Gran Duo jäsentyy toisiinsa sulautuvien ja toisistaan esiin kasvavien taitteiden tiiviiksi kokonaisuudeksi, jossa on sekä hitaammat että nopealiikkeisemmät, sekä etsivämmät että määrätietoisemmat käänteensä. Painokkaan täyden soittajiston orkestraalisuuden rinnalla teoksessa on erilaisten pienryhmien kamarimusiikillisempi ulottuvuus niin kuin usein Lindbergin orkesteriteoksissa.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Onnettoman rakkauden teema läpäisee Pjotr Tšaikovskin tuotannon melkeinpä eräänlaisen johtoaiheen tavoin. Se värittää oopperoita Jevgeni Onegin ja Patarouva sekä balettia Joutsenlampi, ja se on henkisenä taustana myös hänen orkesterifantasioissaan Romeo ja Julia sekä Francesca da Rimini.
Shakespearen aiheeseen perustuva alkusoittofantasia Romeo ja Julia sijoittuu suhteellisen varhaiseen vaiheeseen Tšaikovskin uralla. Se valmistui 1869 säveltäjätoveri Mili Balakirevin ehdotuksesta, ja sitä voi pitää Tšaikovskin ensimmäisenä varsinaisena mestariteoksena. Hän tosin uusi teoksen kahteen kertaan (1870 ja 1880), ja näistä jälkimmäinen on teoksen nykyisin esitettävä versio. Tšaikovski ei pyrkinyt Romeossa ja Juliassa mihinkään Shakespearen tragedian käänteitä seuraavaan juonelliseen kerrontaan vaan luomaan musiikillisen vastineen muutamille näytelmän keskeisille ulottuvuuksille.
Teoksen avaa hidas johdanto, jonka materiaalia kulkeutuu myös nopeaan pääjaksoon. Balakirevin mukaan johdanto kuvastaa veli Lorenzoa, hyväntahtoista fransiskaanimunkkia, jonka laatima suunnitelma johtaa tahattomasti "tähtien kiroamien rakastavaisten" ("star-crossed lovers") tuhoon. Nopean pääjakson keskeisistä aiheista rajujen korostusten tehostama ensimmäinen teema kuvastaa Montague- ja Capulet-sukujen vihanpitoa, kun taas leveäksi cantilenaksi puhkeavassa toisessa teemassa hehkuu Romeon ja Julian rakkaus. Dramaattisten huipennusten jälkeen musiikki tasaantuu, kunnes lopputahtien iskut päättävät teoksen aidon tragedian ehdottomuudella.
Teosesittely: Kimmo Korhonen