This is a past event.
Only online concert: In the footsteps of the Schumanns
Olari Elts, conductor
Irina Zahharenkova, piano
Turku Philharmonic Orchestra
Claude Debussy: Printemps
Clara Schumann: Piano Concerto in A minor op. 7
Robert Schumann: Symphony no. 1 in B flat major op. 38 ‘Spring’
Clara Schumann was one of the top concert pianists of her day, and both she and her husband Robert were prolific composers of the Romantic era. Irina Zahharenkova, winner of several international competitions, performs Clara’s melodically rich and fascinating Piano Concerto. The last symphony concert of the season is conducted by Olari Elts, Artistic Director and Chief Conductor of the Estonian National Symphony Orchestra. The works bookending the concerto were selected to celebrate the brightness of spring.
Artists
Irina Zahharenkova on yksi sukupolvensa merkittävimpiä virolaisia kosketinsoitinesiintyjiä. Zahharenkova on voittanut palkintoja merkittävistä kansainvälisistä pianokilpailuista, kuten International Johann Sebastian Bach Competition (Leipzig, Germany, 2006), Alessandro Casagrande International Piano Competition (Terni, Italy, 2006), International Competition George Enescu (Bucharest, Romania, 2005), sekä Jaén International Piano Contest (Jaén, Spain – 2004). Vuonna 2008 hänestä tuli kansainvälisen Artur Rubinstein -pianokilpailun palkinnonsaaja Tel Avivissa, Israelissa.
Zahharenkova suoritti musiikin maisterin tutkintonsa Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa professori Lilian Semperin johdolla sekä Sibelius-Akatemiassa professori Hui-Ying Líu-Tawaststjerna johdolla. Pianon lisäksi hän tutustui varhaisiin kosketinsoittimiin ja opiskeli cembalon soittoa professori Maris Valk-Falk ja fortepianon soittoa professori Pekka Vapaavuoren johdolla. Hän on osallistunut muun muassa Sir András Schiffin, Stephen Kovacevichin, Angela Hewittin, Malcolm Bilsonin sekä Pierre Hantaïn mestarikursseille.
Zahharenkova esiintyy tiheään tahtiin piano- ja cembaloresitaalein Euroopassa sekä Aasissa. Hän on esiintynyt muun muassa Saksassa Klavier-Festivalilla Ruhrissa sekä Mendelssohn-festivaalilla, Spoleto Festivalilla, Serate Musicali di Milano sekä Accademia Chigiana Festivalilla Italiassa, Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla, Naantalin musiikkijuhlilla sekä Mikkelin kesäfestivaalilla Suomessa, Prades Pablo Casals Festivalilla Ranskassa, Enescu Festivalilla Romaniassa, Bergen International Festivalilla Norjassa sekä monilla muilla festivaaleilla.
Solistina Zahharenkova on esiintynyt ympäri maailmaa ja soittanut muun muassa kapellimestareiden Olari Elts, Robert Trevino, Daniel Raiskin, Juha Kangas, Risto Joost, Dmitri Alexeev, Leif Segerstam sekä Patrick Gallois kanssa. Aktiivisena kamarimuusikkona Zahharenkova on soittanut muun muassa Elina Vähälän, Arto Noraksen, Klaus Mäkelän, Jaakko Kuusiston, Minna Pensolan, Antti Tikkasen, Daniel Müller-Schottin sekä Ilya Gringoltsin kanssa.
Zahharenkovan repertuaari kattaa laajan kirjon musiikkityylejä barokista nykymusiikkiin. Konsertoinnin ohella Zahharenkova toimii opettajana Sibelius-Akatemiassa sekä Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa.
Pieces
Allegro maestoso (attacca)
Romanze: Andante non troppo grazia (attacca)
Finale: Allegro non troppo – Allegro molto
Clara Schumann muistetaan nykyisin usein ennen muuta Robert Schumannin pianistipuolisona, mutta omana aikanaan hän oli heistä kahdesta kuuluisampi, yksi aikansa palvotuimmista pianisteista ja hieno säveltäjä. Hänen 23 opusta sekä suuren joukon opusnumeroimattomia teoksia käsittävä tuotantonsa koostuu pääosin pianomusiikista ja lauluista. Pianokonserton lisäksi laajamuotoista teoslajia edustaa pianotrio (1846).
Alkaessaan 1833 säveltää konserttikappaletta pianolle ja orkesterille Clara - silloin vielä sukunimeltään Wieck - oli vain 13-vuotias mutta jo eri puolilla Eurooppaa suurella menestyksellä esiintynyt pianisti. Robert Schumann avusti häntä kappaleen orkestraatiossa, ja teos sai menestyksekkään ensiesityksensä Leipzigissä 1834. Clara täydensi teoksen kolmiosaiseksi konsertoksi tekemällä konserttikappaleesta finaalin ja sävelsi kaksi uutta osaa. Ensiesitys Leipzigissä syksyllä 1835 oli jälleen suurmenestys.
Clara Schumannin pianokonsertto kuvastaa vuolaassa romanttisuudessaan sekä nuoren säveltäjän pianistista itsetuntoa että tietämystä ajan uusista virtauksista. Orkesteri avaa teoksen mahdikkain sävyin, mutta piano ottaa tilanteen pian haltuunsa ja hallitsee osaa chopinmaisen hehkeässä tunteikkuudessaan. Musiikki liukuu kamarimusiikilliseen Romanssiin, joka alkaa pianon romanttisesti laulavien melodioiden soolona ja kasvaa sitten soolosellon myötä kauniiksi duetoksi. Tauotta seuraava ja kiihkeään koodaan huipentuva finaali on teoksen osista virtuoosisin ja tuo poloneesirytmeineen jälleen mieleen Chopinin.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Andante un poco maestoso – Allegro molto vivace
Larghetto
Scherzo: Molto vivace
Allegro animato e grazioso
Keskityttyään varhaistuotannossaan 1830-luvulla ensin pianomusiikkiin ja sen jälkeen 1840 yksinlauluihin oli vuonna 1841 vihdoin orkesterimusiikin vuoro. Schumannin esikoissinfonian luonnokset valmistuivat neljässä päivässä tammikuussa 1841, orkesteripartituuri vajaata kuukautta myöhemmin, ja maaliskuun lopussa Mendelssohn johti teoksen innostuneelle leipzigiläisyleisölle. Myöhemmin samana vuonna valmistuivat vielä orkesteriteos Alkusoitto, Scherzo ja Finaali, d-molli-sinfonian ensimmäinen versio sekä Phantasie pianolle ja orkesterille, myöhemmän pianokonserton ensiosa.
B-duuri-sinfonian innoittajana oli Adolf Böttgerin kevätaiheinen runo, ja Schumann harkitsi antavansa sinfonian osille otsikot "Kevään saapuminen", "Ilta", "Iloiset leikkitoverit" ja "Kevään kukoistus". Vaikka hän luopui ajatuksesta, B-duuri-sinfonia tunnetaan yleisesti Kevät-sinfoniana, ja teosta hallitseekin raikas, toiveikas tunnelma. Voi olla, että taustalla vaikutti hiukan ennen teoksen säveltämistä solmittu avioliitto Clara Wieckin kanssa.
Schumann valoi sinfonioihinsa mielellään motiivista kiinteyttä. B-duuri-sinfoniassa ydinaiheen aseman saa ensiosan johdannon avaava vaskien signaali, joka esiintyy motiivisena perustana myös ensiosan pääteemassa sekä hitaan osan pääaiheessa. Scherzossa keskeisessä asemassa on puolestaan teema, joka on muunnelma hitaan osan lopulla esitellystä aiheesta. Scherzoa Schumann on laajentanut tuomalla mukaan kaksi erilaista trio-taitetta, jolloin syntyy rondomainen kokonaishahmo A-B-A-C-A. Finaalissa on sekä energiaa että keveyttä, mikä tuo mieleen Schumannin alkuperäisen ajatuksen "kevään kukoistuksesta".
Teosesittely: Kimmo Korhonen