This is a past event.
Only online concert: Journey to Aranjuez
Olli Mustonen, conductor
Ismo Eskelinen, guitar
Turku Philharmonic Orchestra
Igor Stravinsky: Symphonies of wind instruments
Joaquín Rodrigo: Aranjuez Concerto
Béla Bartók: Music for strings, percussion and celesta
Ismo Eskelinen, one of Finland’s most prominent guitarists, performs Rodrigo’s concerto for guitar and orchestra, which was inspired by the gardens of the Royal Palace at Aranjuez. Symphonies of wind instruments, dedicated to the memory of Claude Debussy, is a brief gust of winds despite its expansive title. The evening concludes with one of the cornerstones of 20th-century music, Bartók’s Music for strings, percussion and celesta, which features for instance on the soundtrack of the film The Shining.
Artists
17-vuotiaana kilpailumenestyksillä alkanut ura on vienyt Ismo Eskelisen esiintymään merkittävissä konserttitaloissa kuten Berliinin Filharmoniassa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Lontoon Royal Festival Hallissa ja Brysselin Theatre de la Monnaiessa. Helsingin uuteen Musiikkitaloon hänet kutsuttiin ensimmäiseksi kitarasolistiksi sekä Helsinki Filharmonian että RSO:n konsertteihin. Orkestereiden solistina hän soittaa muun muassa Sakari Oramon, Okko Kamun, Hannu Linnun, John Storgårdsin, Olli Mustosen, Ernest Martínez-Izquierdon ja Miguel Harth-Bedoyan johdolla. Viimeaikaisista solistitehtävistä mainittakoon konsertit ja nauhoitukset Lontoon BBC Symphony Orchestran kanssa, Saksan kiertue NWD- Filharmonian kanssa sekä konsertit eturivin suomalaisorkesterien kanssa.
Eskelisen lukuisat levytykset ovat olleet maailmanlaajuisia menestyksiä. ”Bach Eskelinen” sai Emma-palkinnon vuoden 2014 klassisena levynä ja ”Bach Eskelinen II” ilmestyi 2016. RSO:n ja Hannu Linnun kanssa levytetty Sebastian Fagerlundin kitarakonsertto ilmestyi vuonna 2018 (BIS). Uusimmat levytykset ovat yhdessä Jan Voglerin kanssa tehty ”Songbook” (Sony classical 2019), Karen Gomyon kanssa tehty ”Carnival” (BIS 2019) sekä ”Kromos” (BIS 2020), joka sisältää Eskeliselle sävellettyjä sooloteoksia.
Eskelinen soittaa musiikkia 1500-luvulta nykypäivään ja häntä on ylistetty niin Bachin tulkinnoista kuin nykysäveltäjien teosten intensiivisistä esityksistä. Hän on kantaesittänyt Kalevi Ahon, Jukka Tiensuun, Sebastian Fagerlundin ja Kirmo Lintisen hänelle säveltämät konsertot ja tehnyt yhteistyötä Olli Mustosen, Einojuhani Rautavaaran, Aulis Sallisen, Eero Hämeenniemen ja Lotta Wennäkosken kanssa. Eskelinen on aktiivinen kamarimuusikko, jonka yhteistyökumppaneita ovat muun muassa viulistit Pekka Kuusisto ja Karen Gomyo sekä sellisti Jan Vogler. Eskelinen on säännöllinen vieras Moritzburgin ja Naantalin festivaaleilla ja on esiintynyt myös mm. Dresdenin, Charlottesvillen, Mainzin, Schaubeckin ja Büsingenin juhlilla.
Eskelinen on toiminut Sonkajärvi Soi:n taiteellisena johtajana vuodesta 1992 lähtien ja Riihimäen kesäkonserttien taiteellisena johtajan vuodesta 2017. Hän on myös suunnitellut taiteellisia kokonaisuuksia muun muassa kamariorkesteri Avanti!lle. Hämeenlinnan verkatehtaalle Eskelinen on suunnitellut Global Guitar-konserttisarjan vuosille 2016–2017. Eskelinen opettaa Sibelius-Akatemiassa, jossa hän on ollut kitaran vastuulehtori vuodesta 2017.
Pieces
Allegro con spirito
Adagio
Allegro gentile
Espanjalainen Joaquín Rodrigo kuuluu niihin säveltäjiin, jotka elävät suuren yleisön tietoisuudessa yhden tietyn teoksen kautta. Hänellä tuo teos on Aranjuez-konsertto kitaralle ja pienelle orkesterille.
Rodrigo oli vain kolmevuotias, kun hän sokeutui kurkkumädän seurauksena. Se ei kuitenkaan estänyt monipuolisia musiikkiopintoja synnyinseudulla Valenciassa ja 1920-luvulla Pariisissa. Hän sävelsi kansallisesti värittyneeseen uusklassiseen tyyliin laajahkon tuotannon, johon sisältyy useita orkesteriteoksia, useita konserttoja paitsi kitaralle myös muille soittimille sekä kamari- ja vokaalimusiikkia.
Aranjuez-konsertto on sävelletty pääosin Pariisissa juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä 1939, ja kantaesitys oli Madridissa joulukuussa 1940. Teoksen suosio nosti Rodrigon yhdeksi Espanjan tunnetuimmista säveltäjistä mutta jätti samalla hänen muun tuotantonsa varjoonsa. Konsertto seurasi sikälikin Rodrigoa läpi hänen elämänsä, että kun kuningas Juan Carlos aateloi hänet 1991, hänen arvonimekseen tuli "Aranjuezin puutarhojen markiisi".
Konserton innoittajana ovat olleet Aranjuezin kuninkaallisen palatsin puutarhat. Konsertossa eloisat nopeat osat kehystävät keskellä olevaa, teoksen ytimeksi hahmottuvaa hidasta osaa, joka tunnetaan myös mitä erilaisimpina sovituksina. Surumielistä, pakahduttavan kaunista osaa hallitsee englannintorven esittelemä melodia, jossa on vahva andalusialaisen "syvän laulun" cante jondon tuntu. Myös nopeissa osissa on flamencon ja espanjalaisen kansanmusiikin rytmejä ja kuvioita.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Andante tranquillo
Allegro
Adagio
Allegro molto
Yksi Béla Bartókin musiikillisen ilmaisun tunnusmerkeistä oli kyky lennokkaan melodis-harmonisen keksinnän ja tiukkojen pinnanalaisten konstruktioiden yhdistämiseen. Tästä käy esimerkiksi hänen mestariteoksiinsa kuuluva Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle, joka valmistui kesällä 1936 sveitsiläisen kapellimestarin Paul Sacherin tilauksesta tämän perustaman Baselin kamariorkesterin 10-vuotisjuhliin.
Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle uudisti radikaalilla tavalla jousiorkesteria, ei vain tuomalla mukaan lyömäsoittimia vaan myös moni-ilmeisellä jousisoitinten käsittelyllä, joka on tuttua myös hänen kuudesta jousikvartetostaan. Bartók on rikastanut ilmaisua myös jakamalla jousiston kahteen ryhmään, joiden välissä piano, harppu, celesta ja lyömäsoittimet muodostavat kolmannen ryhmän.
Bartókin konstruktivismi tulee selvimmin esiin aavemaisessa ensiosassa, joka on rakenteeltaan kromaattiseen aiheeseen perustuva fuuga. Toisena on iskevä nopea osa, jossa Bartók hyödyntää paikoin kahden jousiryhmän vastakkainasettelua. Kolmas osa on jännittävin Bartókin monista "yömusiikeista", salaperäisiä tunnelmia maalailevista hitaista osista. Se on yhtä lailla värien ja sointien kuin melodis-harmonisten jännitteiden musiikkia ja sellaisena avaus modernin sointiväriajattelun suuntaan. Energistä finaalia värittää kansanmusiikillinen juurevuus, sekin yksi Bartókin tunnusomaisista ilmaisulajeista. Osan lakipisteessä nousee esiin ensiosan fuugateema mutta nyt laajemmaksi auenneena, kromaattiset kahleensa murtaneena.
Teosesittely: Kimmo Korhonen