Adrian Ibanez-Resjan

This is a past event.

Only online concert: Humoresques

Jaana Haanterä conductor
Adrian Ibañez-Resjan, violin
Turku  Philharmonic Orchestra

Jouni Kaipainen: North by North-East op. 63
Jean Sibelius: Six Humoresques opp. 87 & 89
Jean Sibelius: Symphony no. 6 in D minor op. 104

Sibelius’s Humoresques captivate the listener with their agility and wide range of expression. They are performed by Turku-born violinist Adrian Ibañez-Resjan. Sibelius’s Sixth is the most lucid and purely classical of his seven symphonies and provides an admirable contrast to the Humoresques. The programme opens with North by North-East, an evocation of the rugged environment of the far North. The conductor is Jaana Haanterä, who has created a prominent career as both a conductor and a violinist.

Artists

viulisti Adrian Ibanez-Resjan
Adrian Ibañez-Resjan
viulu
viulisti Adrian Ibanez-Resjan
Adrian Ibañez-Resjan
viulu

 Adrian Ibañez-Resjan syntyi vuonna 1997 Turussa venäläis-espanjalaiseen muusikkoperheeseen. Hän aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana isoisänsä Araik Resjanin opastuksella. Ibañez-Resjan on opiskellut Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla Réka Szilvayn ja Laura Vikmanin johdolla, ja mestarikursseilla häntä ovat ohjanneet muun muassa Ana Chumachenko, Elina Vähälä, Zakhar Bron ja Miriam Fried.

Ibañez-Resjan on debytoinut jo neljävuotiaana Turun ja Mäntän musiikkijuhlilla ja on esiintynyt muun muassa Turun filharmonisen orkesterin, Jyväskylä Sinfonian ja Sinfoniaorkesteri Vivon solistina. Hän on saanut erikoispalkinnon Oistrakh-kilpailussa Moskovassa vuonna 2006 ja toisen palkinnon Bukarestin kansainvälisessä viulukilpailussa vuonna 2007. Ibañez-Resjan voitti Jyväskylän viulukilpailun vuonna A-sarjan vuonna 2009 ja B-sarjan vuonna 2012. Hän sai ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä Grand Prize Virtuoso -kilpailussa vuonna 2015 sekä Kuopion viulukilpailussa vuonna 2020. 

Adrian on ollut nuorena taiteilijana Menuhin-festivaalilla vuonna 2016 sekä Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla vuosina 2016-2019. Hän on ollut myös Gustav Mahler Jugendorchesterin jäsenenä kiertueella vuonna 2019. Ibañez-Resjan on opiskellut Münchenin musiikkikorkeakoulussa Christoph Poppenin ja Lena Neudauerin johdolla. Sibelius-Akatemiassa häntä opettaa Päivyt Meller. Nuori viulisti sai vuonna 2020 lainaksi Sibelius-Akatemian omistaman Stradivari-viulun vuodelta 1691. 

Pieces

Jean Sibelius (1865-1957):
Kuusi humoreskia viululle ja orkesterille op. 87 ja 89

op. 87
nro 1 d-molli
nro 2 D-duuri

op. 89
nro 1 g-molli
nro 2 g-molli
nro 3 Es-duuri
nro 4 g-molli

"Uneksinut olevani kaksitoistavuotias ja virtuoosi", kirjoitti Sibelius päiväkirjaansa helmikuussa 1915, kesken viidennen sinfonian sävellystyön. Viulunsoittoon kohdistuneet virtuoosihaaveet eivät jääneet pelkäksi nostalgiaksi, sillä näihin aikoihin hän oli ryhtynyt työstämään sinfonian rinnalla viulusonatiinia ja suunnittelemaan toisen viulukonserton, "concerto liricon" säveltämistä.

"Concerto lirico" eli lyyrinen konsertto ei koskaan valmistunut, mutta viulistisesta innoituksesta Sibelius ei silti luopunut. Muutamia vuosia myöhemmin hän sävelsi viululle ja orkesterille kuusi humoreskia (1917-18), ja on mahdollista, että lyyriseen konserttoon ajateltuja aineksia kulkeutui niihin. Sittemmin Sibelius hyödynsi toteutumatta jääneen konserton aiheita kuudennessa sinfoniassa (1923).

Sibelius on tarkoittanut humoreskit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka ne julkaistiin ilmeisesti erehdyksessä kahteen opukseen jaettuina. Teokset ovat viulistisesti kiitollisia, hetkittäin taiturillisiakin, ja voi aistia, että säveltäjällä oli läheinen suhde instrumenttiin. Kappaleiden ilmaisu ulottuu eloisasta tanssillisuudesta lyyriseen mietiskelyyn, ja tunnelmat häilyvät valon ja varjon tai niin kuin Sibelius totesi "elämäntuskan ja auringonpilkahdusten" välillä. Otsikko viittaakin enemmän 1800-luvun alun saksalaisen kirjallisuuden sadunomaisiin fantasiatarinoihin kuin varsinaiseen humoristisuuteen tai koomisuuteen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Jean Sibelius (1865-1957):
Sinfonia nro 6 d-molli op. 104

Allegro molto moderato
Allegretto moderato
Poco vivace
Allegro molto

Alkuvuodesta 1923 valmistunut kuudes sinfonia on puhdaspiirteisessä kauneudessaan ajattomin ja hioutunein Sibeliuksen sinfonioista. Sitä hallitsee taianomainen valohämy, jonka alle jyrkimmät vastakohdat tuntuvat taittuneen ja joka antaa valoisimmillekin jaksoille omaa himmeää hohdettaan. Ilmaisultaan se on klassisen tasapainoinen mutta vailla ajan uusklassismin ironisuutta. Osaltaan tätä korostaa sinfonian modaalinen väritys eli tukeutuminen perinteisiin kirkkosävellajeihin; sinfoniassa ei ole etumerkintää, mutta C-duurin sijasta pääsävellaji on d-doorinen. Tärkeän ulottuvuuden muodostaa myös teosta värittävä jousisointi ja kudoksen hienostunut polyfonia.

Sinfonian neljä osaa muodostavat tasapainoisen ja sopusuhtaisen kokonaisuuden. Ensiosa alkaa seesteisenä jousitekstuurina, josta varsinainen nopea liikerytmi purkautuu esiin. Aihelmat liittyvät toisiinsa luontevasti kuin oksat puunrunkoon, ja yhtä luontevia ovat myös siirtymät osan pääjaksojen välillä.

Toinen osa saa tempomääreestään "Allegretto moderato" huolimatta hitaan osan aseman. Muodoltaan se on vapaasti hahmoteltu muunnelmasarja. Kolmantena oleva scherzo tuo teokseen vahvan energisoivan elementin.

Finaalin alkujaksoa hallitsee soitinryhmien rauhallinen keskustelu, mutta keskitaitteessa puhkeaa esiin kiihkeä draama, jonka kromaattinen kuohunta luo vahvan kontrastin teosta hallitsevaan modaalisuuteen. Loppujaksossa tunnelmat hiipuvat, mutta vaikutelma ei ole traaginen neljännen sinfonian tapaan vaan surumielisen nostalginen. "Kun varjot pitenevät", kiteytti Sibelius.

Teosesittely: Kimmo Korhonen