Matteo Mastromarino, klarinetti

This is a past event.

Only online concert: Northern sounds

John Storgårds, conductor 
Matteo Mastromarino, clarinet
Turku Philharmonic Orchestra

Edvard Grieg: Peer Gynt Suite no. 1 op. 46
Bernhard Henrik Crusell: Clarinet Concerto no. 2 in F minor op. 5

Edvard Grieg: Symphonic Dances op. 64

Matteo Mastromarino plays Lead Clarinet with the Turku Philharmonic and now appears as soloist, performing the second of Crusell’s much-loved Clarinet Concertos. John Storgårds conducts a colourful and vivacious menu of Grieg. Peer Gynt Suite no. 1 includes the classic hit ‘In the Hall of the Mountain King’. Grieg’s Symphonic Dances forms a joyous conclusion to the programme.

Conductor John Storgårds replaces Arvid Engegård.

Artists

klarinetisti Matteo Mastromarino
Matteo Mastromarino
klarinetti
klarinetisti Matteo Mastromarino
Matteo Mastromarino
klarinetti

Matteo Mastromarino syntyi Italian Stattessa ja aloitti musiikillisen uransa kolmen vuoden iässä isänsä kanssa. Mastromarino valmistui klarinetistiksi vuonna 2012 Antonio Tinellin ohjauksessa. Hän on opiskellut myös Alessandro Carbonaren johdolla Roomassa Accademia Nazionale di Santa Ceciliassa ja valmistui maisteriksi Romain Goyotin luokalta Geneven Haute Ecole de Musiquesta.

Mastromarino on palkittu kansainvälisissä kilpailuissa kuten Accademia Musicale Pescaresessa, Ciro Scarponissa, Saverio  Mercadantessa,  Marco  Fiorindossa,  Maltan Woodwind  Competitionissa  sekä  Lissabonin kansainvälisessä klarinettikilpailussa.   

Vuonna 2014 hän oli virallinen jäsen Pommersfeldenissa Academy of Collegium Musicum Schloß Weißensteinissa ja seuraavana vuonna hänet kutsuttiin Weberin F-molli-konserton solistiksi. Hän on esiintynyt solistina myös Lissabonin Orquestra Metropolitanan sekä Magna Grecia Orchestran kanssa. Mastromarino on tehnyt yhteistyötä Suomen radion sinfoniaorkesterin, Ensemble Les Dissonancesin, Kööpenhaminen filharmonikkojen, Geneven Orchestra del Teatro Carlo Felicen, Torinon filharmonisen orkesterin, Vicenzan Orchestra del Teatro Olimpicon sekä Orchestra Luigi Cherubinin kanssa.

Mastromarino on lisäksi työskennellyt kapellimestarien kuten Riccardo Muti, Fabio Luisi, Juraj Valchua, Jeffrey Tate, John Axelrod, Hannu Lintu, Nathalie Stutzmann, Andris Poga, Shlomo Mintz, Alexander Lonquich, Carlo Rizzari sekä Giampaolo Pretto kanssa. Hän on esiintynyt Ravellon festivaalilla, Philharmonie de Parisissa, Opera de Dijonissa, Philharmonie de Luxembourgissa, Torinon Auditorium del Lingottossa, Teatro Communale de Ferrarassa, LAC of Luganossa, Genovan Victoria Hallissa, Rooman Auditorium Parco della Musicassa, Torinon Unione Musicalessa, Sienan Accademia Chigianassa, Taranton Amici della Musica “Arcangelo  Speranzassa” sekä Festival Das Artes of Coimbrassa.

Kansainvälisenä musiikin päivänä 22.6.2016 Italian President of the Chamber of Deputies palkitsi Mastromarinon. Helmikuusta 2020 alkaen Mastromarino on toiminut Turun filharmonisen orkesterin klarinetin äänenjohtajana. Mastromarinon klarinetti on Buffet-Crampon Tosca.

Pieces

Bernhard Henrik Crusell (1775-1838):
Klarinettikonsertto nro 2 f-molli op. 5

Allegro
Andante pastorale
Rondo: Allegretto

Bernhard Henrik Crusellin elämäntarina on kiehtova ja jopa epätodelliselta tuntuva luku suomalaisen musiikin historiassa. Hän syntyi Uudessakaupungissa vähävaraisen kirjansitojan poikana mutta loi myötäsyntyisen lahjakkuutensa ansiosta hienon, peräti 40 vuotta kestäneen uran Tukholman hovikapellin eli oopperaorkesterin ensimmäisenä klarinetistina. Hän saavutti mainetta myös taiturillisena solistina, ja hänen tiedetään esittäneen monien edeltäjiensä konserttoja, näiden joukossa myös Mozartin mestariluomus.

Crusell oli klassis-romanttisen kauden keskeisten klarinettiteosten säveltäjistä ainoa, joka oli itse klarinetisti. Hänen kolme klarinettikonserttoaan edustavat hänen muun tuotantonsa tavoin myöhäistä klassismia, johon sekoittuu paikoin vaikutteita ajan ranskalaisesta oopperasta. Klarinettikonsertto f-molli on valmistunut ilmeisesti 1815, viimeisenä hänen konsertoistaan, vaikka julkaisujärjestyksen vuoksi se on saanut järjestysnumeron 2. Se on hänen ainoa mollissa oleva solistiteoksensa, ja sitä pidetään hänen tuotantonsa lakipisteenä.

Konsertto alkaa hillitysti laulavansävyisellä unisono-aiheella, ja muutoinkin Crusell on antanut paljon tilaa laulavalle melodiikalle, jonka osaksi taituriainekset sulautuvat lähes mozartmaisen elegantisti. Runollinen hidas osa, 9/8-tahtilajissa virtaileva Andante pastorale, vaatii solistilta kaunista ääntä, josta Crusellia aivan erityisesti kiitettiin klarinetistina. Rondo-finaali on perinteisen konserttoajattelun hengessä osista taiturillisin ja avautuu lopussa F-duurin valoon.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Edvard Grieg (1843-1907):
Sinfoniset tanssit op. 64

Allegro moderato e marcato
Allegretto grazioso
Allegro giocoso
Andante - Allegro risoluto

Edvard Grieg kuului niihin moniin 1800-luvun merkittäviin säveltäjiin, jotka ammensivat teoksiinsa ratkaisevia virikkeitä oman maansa kansanmusiikista. Hän sai herätteen kansallisen sävelkielen luomiseen ikätoveriltaan Rikard Nordraakilta, joka kuitenkin kuoli traagisesti vain 23-vuotiaana 1866. Näin vastuu kansallisen tyylin luomisesta jäi Griegille.

Kansansävelmiä lainatessaan Grieg käytti usein apunaan merkittävimmän varhaisen norjalaisen kansanmusiikin keräilijän Ludvig Mathias Lindemanin 1840-luvulta lähtien kokoamaa laajaa aineistoa. Sen puoleen hän kääntyi myös 1896 säveltäessään pianolle nelikätisesti sarjan Sinfoniset tanssit, josta hän laati kaksi vuotta myöhemmin orkesteriversion.

Sinfoniset tanssit ei ole mikään perinteisessä mielessä sinfonisesti hahmoteltu kokonaisuus, vaikka se onkin puolen tunnin kestossaan sinfonian laajuinen teos. Grieg korosti sarjan yhtenäisyyttä, ja hänen toiveestaan sen osia ei julkaistu erillisinä kappaleina vaan ainoastaan kokonaisena sarjana. Sinfonisten tanssien kaikki neljä osaa perustuvat norjalaisille kansantanssisävelmille ja kaikki ovat kehysmuotoisia (A-B-A). Äärijaksot ovat yleensä tanssillisempia ja energisempiä ja välitaite lyyrisempi, joskin toisessa tanssissa asetelma on kääntynyt ympäri. Kolmannessa osassa äärijaksot ja keskijakso perustuvat tunnelmian erilaisuudesta huolimatta samalle melodiselle aihelmalle. Muita laajempi päätösosa hahmottuu teoksen painopisteeksi, ja kehittelevine aineksineen se on osista luonteeltaan sinfonisin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen