This is a past event.
Only online concert: Music from Alpine countries
Kerem Hasan conductor
Takuya Takashima, oboe
Turku Philharmonic Orchestra
Franz Schubert: Symphony no. 3 in D major
Igor Stravinsky: Dumbarton Oaks
Alessandro Marcello: Oboe Concerto in D minor
Wolfgang Amadeus Mozart: Symphony no. 35 in D major ‘Haffner’
Kerem Hasan is on an ascending international career, having recently been appointed Chief Conductor of the Tyrolean Symphony Orchestra Innsbruck. The focus of this programme is a piece of lucid, decorative Venetian Baroque performed by Takuya Takashima, Principal Oboe of the Turku Philharmonic. The ‘Haffner’ Symphony shows Mozart at his most amiable and attractive; it was commissioned for the ennobling ceremony of a member of the Haffner family in Salzburg. A similar joy and melodic vein may be heard in the Third Symphony of Schubert, likewise a resident of Vienna, written at the age of 18.
Artists
Takuya Takashima (s. 1978 Kushiro, Hokkaido, Japani) aloitti pianonsoiton opiskelun Kawai music schoolissa ja soitti koulun puhallinorkesterissa trumpettia ja saksofonia. Lukiossa hän aloitti oboensoiton. Hän valmistui Sapporon Hokkaido University of Educationista musiikkikasvatuksen linjalta vuonna 2001 ja Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2008. Hän oli Cité Internationale des Arts’ssa Pariisissa residenssitaiteilijana vuosina 2007-2008 ja opiskeli oboeta Jacques Tysin ja barokkioboeta Rafael Palacioksen johdolla. Hän käy edelleen säännöllisesti Jacques Tysin soittotunneilla saamassa inspiraatiota.
Takashima debytoi Sapporon sinfoniaorkesterin solistina 1999 Richard Straussin oboekonsertolla. Hän sai ensimmäisen palkinnon vuonna 2000 sekä Hokkaido International Music Exchange Societyn (HIMES) kilpailussa että Lahden puhallinkilpailussa. Hänet valittiin PMF Pacific Music Festivalin akatemiaan vuosina 2000, 2003 ja 2004. Vuonna 2018 Takashima sai apurahan taiteelliseen työhön Pro Musica Säätiöltä.
Takashima on työskennellyt vuodesta 2001 lähtien Turun filharmonisessa orkesterissa, jossa hän toimii nykyisin oboen äänenjohtajana. Hän on soittanut ja työskennellyt intendenttinä Sapporossa Pacific Music Festivalissa vuosina 2005-2013. Hän on esiintynyt solistina, kamarimusiikkikonserteissa ja orkestereissa Suomessa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Virossa, Latviassa, Venäjällä, Etelä-Koreassa ja Japanissa. Hän on soittanut vierailevana soolo-oboistina useissa pohjoismaiden orkestereissa. Hän opettaa tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa.
Pieces
Tempo giusto
Allegretto
Con moto
Stravinsky oli sotienvälisen ajan uusklassismin keskeinen hahmo. Vuoden 1919 Pulcinella-baletista aina oopperaan The Rake's Progress (1954) saakka hän loi musiikkia, joka pohjautui eri tavoin barokin ja klassismin musiikin ilmaisukeinoihin, ja suurelta osin hänen vaikutuksestaan uusklassismista tuli yksi 1900-luvun musiikin valtatyyleistä.
Konsertto Es-duuri kamariorkesterille valmistui 1938 ja sijoittuu Stravinskyn uusklassisen kauden ytimeen. Teoksen tilasivat Mildred ja Robert Woods Bliss, varakas taiteita tukenut amerikkalainen pariskunta, joka juhlisti teoksella 30-vuotishääpäiväänsä. Stravinskyn oli määrä johtaa kantaesitys, mutta tuberkuloosin vuoksi hän ei voinut matkustaa Yhdysvaltoihin. Teoksen johti tammikuussa 1938 Stravinskyn pyynnöstä Nadia Boulenger Blissien upean Washington D.C:ssä sijaitsevan esikaupunkikartanon linnamaisessa musiikkisalissa. Talon nimi Dumbarton Oaks on vakiintunut myös teoksen yleisesti käytetyksi lisänimeksi.
Lajiltaan teos on kamariorkesterille kirjoitettu konsertto Bachin Brandenburgilaisten konserttojen hengessä. Erityisen vahvana yhteys Bachiin tuntuu kolmiosaisen mutta välikkeiden tauottomaksi sitoman teoksen avausosassa ja erityisesti sen ensimmäisessä teemassa. Osa on rytmisesti karakteristista ja raikkaasti soivaa musiikkia, jota barokkihenkinen polyfonia paikoin rikastaa. Toisessa osassa kepeän pelkistetyt äärijaksot kehystävät salaperäisempää keskitaitetta. Päätösosa saa marssimaisine rytmeineen vakavahenkisen ja määrätietoisen ilmeen, jota lyyrisempi välitaite keventää.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Andante e Spiccato
Adagio
Presto
Alessandro Marcellolle – samoin kuin hänen nuoremmalle ja kuuluisammalle veljelleen Benedettolle – musiikki oli rakas harrastus monia ammatillisten velvollisuuksien rinnalla. Marcellon venetsialaista yläluokkaa edustaneeseen sukuun kuului mm. sotapäälliköitä, korkeita virkamiehiä ja yksi dogegin. Alessandro varttui suvun ylellisessä palatsissa Canal Granden varrella, opiskeli musiikkia ja muita taiteita, mutta varsinaisen ammatillisen työnsä hän teki lakimiehenä ja diplomaattina.
Alessandro Marcello kuului jäsenena arvostettuun roomalaiseen kirjalliseen akatemiaan Pontificia Accademia degli Arcadia (Arkadinen akatemia), jonka piirissä hänet tunnettiin pseudonyymillä Eterio Stinfalico, ja tällä nimellä hän myös julkaisi teoksiaan. Hän sävelsi mm. konserttoja, kantaatteja, aarioita, canzonettoja ja viulusonaatteja. Vaikka musiikki muodosti vain sivujuonteen hänen elämässään, hän oli ammattitaitoinen ja pätevä säveltäjä, jolla oli Vivaldin aikalaisena tärkeä rooli varsinkin konserttojen säveltäjänä.
Oboekonsertto d-molli on Alessandro Marcellon tunnetuin teos. Sen hän tavoistaan poiketen julkaisi omalla nimellään 1716 Amsterdamissa, joka oli tuolloin yksi musiikinkustannuksen keskuksista Euroopassa. Ilmeisesti jo ennen tätä Bach oli tutustunut teokseen kopiona ja teki siitä sovituksen cembalolle. Teos on totutun kolmiosainen. Avausosa on hiukan tavanomaista hitaampi Andante e spiccato, keskiosassa oboe piirtää kuvioitaan tasaisen 1/8-sykkeen ylle ja päätöksenä on vauhdikas ja energinen presto-finaali.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro con spirito
Andante
Menuetto
Presto
Mozartin sinfonia D-duuri (K.385) aloitti hänen suurten Wienin-kauden sinfonioidensa sarjan. Se ei kuitenkaan syntynyt alun perin sinfoniaksi vaan serenadiksi, jonka hän sävelsi kesällä 1782 salzburgilaisen Haffnerin perheen jäsenen Sigmund nuoremman aateloimisjuhlaan. Jo hiukan aiemmin, vuonna 1776, Mozart oli säveltänyt samalle perhelle nykyisin Haffner-serenadina (K.250) tunnetun teoksen, joka oli osoittautunut menestykseksi, joten oli luontevaa, että uusikin serenadi tilattiin häneltä.
Kun Mozart valmistautui kevättalvella 1783 pitämään Wienissä ensimmäisen oman suuren konserttinsa, hän pyysi Salzburgissa asunutta isäänsä lähettämään hänelle kesän 1782 serenadin nuotit. Konserttia varten hän muokkasi teoksen neliosaiseksi sinfoniaksi jättämällä pois alkumarssin ja toisen menuetin sekä täydentämällä orkesteria ääriosissa huiluilla ja klarineteilla.
Haffner-sinfonia on yksi Mozartin vapautuneimmista ja valloittavimmista sinfonioista, jolle ajan oloon tavanomaista suurempi puhaltimisto antaa omaa juhlavuuttaan. Koko suuren orkesterin loistoa hyödynnetään tehokkaasti avausosassa, jota ylväs, kahden oktaavin hyppyjen ja marssirytmien sävyttämä avausaihe hallitsee. Kirjeessä isälleen Mozart totesi, että osa on soitettava "tulisesti". Väliosat – idyllinen hidas osa sekä juhlava menuetti - ovat kevyemmällä kädellä hahmoteltuja. Finaalia siivittää energinen vauhti, ja myöhempien muusikkopolvien iloksi Mozart antoi eräässä kirjeessä esitysohjeen: "Osa on soitettava niin nopeasti kuin mahdollista."
Teosesittely: Kimmo Korhonen