This is a past event.
Suite Française
Håkan Hardenberger, conductor and trumpet
Turku Philharmonic Orchestra
Henri Tomasi: Fanfares Liturgiques
André Jolivet: Concertino for trumpet, strings and piano
Thierry Escaich: Tanz-Fantasie for trumpet and piano
Francis Poulenc: Suite Française
Maurice Ravel: Ma mère l’oye, suite for orchestra
Bienvenue! This is an evening featuring French 20th-century composers. The programme begins with a wind fanfare by Tomasi. The title work of the concert, Poulenc’s Suite Française, is also written for winds. Håkan Hardenberger from Sweden is one of the world’s finest trumpet players; he previously appeared with the Turku Philharmonic in spring 2019. Here, he performs the solos in the works by Jolivet and Escaich. The programme concludes with Ravel’s illustration of Tales from Mother Goose.
Artists
Pieces
André Jolivet totesi, että musiikki oli hänelle keino hakea yhteyksiä ihmiskunnan mystisiin, alitajuisiin voimiin. Yhtenä hänen esikuvanaan oli modernisti Edgard Varèse, jonka johdolla hän opiskeli kolmen vuoden ajan. Hiukan myöhemmin hän löysi toisen sukulaissielun Olivier Messiaenista, jonka kanssa hän oli vuonna 1936 perustamassa säveltäjäryhmittymää La Jeune France. Heidän päämääränään oli hylätä pinnalliset muoti-ilmiöt ja palauttaa musiikille sen alkuperäinen ilmaisuvoima ja merkitys.
Jolivet'n voimakasilmeisessä musiikissa kuuluu monilta tahoilta ammennettuja vaikutteita. Varèsen lisäksi tärkeä esikuva oli Bartók, mutta Jolivet omaksui elementtejä myös länsimaisen taidemusiikin ulkopuolelta, esimerkiksi itämaisesta musiikista ja jazzista. Yhden keskeisistä ja luonteenomaisimmista teossarjoista Jolivet'n tuotannossa muodostavat 12 konserttoa, joista varhaisimpiin kuuluu Concertino trumpetille, jousille ja pianolle (1948).
Muodoltaan Concertino on yksiosainen, viiden muunnelman sarjaksi hahmottuva teos. Teosta hallitsee Jolivet'n teräväsärmäinen mutta samalla energisen jazzmaisesti sykkivä ilmaisu, johon neljännen muunnelman nokturnaalinen tunnelmointi luo kontrastoivan suvantovaiheen. Säveltäjä on luonnehtinut teosta "baletiksi trumpetille", ja solistin virtuoosinen osuus hallitseekin teosta. Pianon rooli on pienempi, ja Jolivet on kertonut ottaneensa sen mukaan antaakseen trumpetistille hengähdystauon vaikeiden kohtien jälkeen ja ennen lopputaitteen soittoteknisiä salakuoppia.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Thierry Escaichin muusikkoudessa kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa säveltäjän, urkurin ja improvisoijan persoonat. Hän on työskennellyt vuodesta 1996 (yhdessä Vincent Warnierin kanssa) Maurice Duruflén seuraajana Pariisin Saint-Étienne-du-Mont –kirkon urkurina, ja urkuteoksilla onkin tärkeä asema hänen musiikissaan. Hänen laaja, toista sataa teosta käsittävä tuotantonsa käsittää kuitenkin sävellyksiä monipuolisesti eri teoslajeista kuten kaksi oopperaa, yhden baletin, kaksi sinfoniaa ja muita orkesteriteoksia, toistakymmentä konserttoa tai muuta solistista teosta, kamarimusiikkia ja vokaaliteoksia.
Säveltäjänä Escaich kytkeytyy vahvasti ranskalaisen musiikin traditioon ja jatkaa Ravelin, Messiaenin ja Dutilleux'n muodostamaa linjaa. Tanz-Fantasie trumpetille ja pianolle on sävelletty 1997 saksalaisen Markneukirchenin kaupungin kansainvälistä trumpettikilpailua varten. Vuonna 2000 Escaich teki teoksesta vaihtoehtoisen version trumpetille ja uruille, ja tässä muodossa hän on myös levyttänyt teoksen. Tanz-Fantasie on sittemin saavuttanut pysyvän sijan ranskalaisessa trumpettiohjelmistossa.
Kuten jo syntytausta kilpailuteoksena antaa aavistella, Tanz-Fantasie on lyhyehköstä viiden minuutin kestostaan huolimatta tehokkaasti trumpetistin taitoja mittaava kappale. Teos alkaa aavistelevalla, temaattista materiaalia trumpetin ja pianon kysymyksinä ja vastauksina hahmottelevana johdantona, josta Escaichille tyypillinen kiihkeäsykkeinen ja motorisen eloisa ilmaisu vaihtuvine tahtilajeineen puhkeaa esiin.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Bransle de Bourgogne
Pavane
Petite marche militaire
Complainte
Bransle de Champagne
Sicilienne
Carillon
Francis Poulenc murtautui Ranskan musiikkiin 1920-luvulla maineikkaan Les Six –säveltäjäryhmän jäsenenä. Ryhmän tavoitteena oli vastustaa sekä myöhäsromantiikan tunnepaatosta että impressionismin häilyvyyttä ja luoda ajan henkeä ilmentävää, lähinnä uusklassismiin kytkeytyvää musiikkia, joka olisi henkevää, ironista ja epäsentimentaalista. Myöhemmin Poulencin musiikkiin alkoi ilmaantua myös vakavampiä sävyjä, ja hän itse puhui säveltäjäpersoonansa kahdesta puolesta "katupoikana" ja "katolisena mystikkona". Keskeisiä alueita Poulencin tuotannossa ovat piano- ja kamarimusiikki, laulut, hengelliset vokaaliteokset sekä oopperat.
Vaikka Les Six –säveltäjäryhmän kultakausi oli 1930-luvulla jo jäämässä taakse, Poulenc yhdisti vuonna 1935 voimansa toisen Les Six –säveltäjän Georges Auricin kanssa säveltäessään musiikin Édouard Bourdet'n näytelmään La Reine Margot. Näytelmä sijoittui 1500-luvulle ja kuvasi Marguerite de Valois'n ja Henrik Navarralaisen (myöh. Henrik IV) suhdetta. Tavoittaakseen aikakauden tunnelman Poulenc otti musiikkinsa lähtökohdaksi Claude Gervaisen (1525-1583) tanssikappaleiden kokoelman Le livre de danceries (1550-57) ja muokkasi sen renessanssiajan kappaleita raikkaaseen uusklassiseen tyyliin. Näin syntyi seitsemänosainen, vuoroin eloisammista ja rauhallisemmista osista koostuva ja tunnelmiltaan vaihteleva Suite Française. Näytelmämusiikin mukaisena sarjana se on kirjoitettu puhaltimille, lyömäsoittimille ja cembalolle (tai harpulle ad libitum), mutta Poulenc teki siitä myös version pianolle.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
1. Pavane de la Belle au bois dormant (Prinsessa Ruususen pavane)
2. Petit Poucet (Peukaloinen)
3. Laideronnette, impératrice des pagodes (Pagodien keisarinna)
4. Les entretiens de la Belle et de la Bête (Kaunottaren ja hirviön keskustelu)
5. Le jardin féerique (Satupuutarha)
Maurice Ravelin säveltäjäkuvan leimallisimpia piirteitä oli kyky eläytyä mitä erilaisimpiin maailmoihin. Ehkä herkimmillään hänen musiikkinsa on lasten maailmaan liittyvissä teoksissa Ma Mère l'Oye (Hanhiemo) ja L'enfant et les sortilèges (Lumottu lapsi). Hanhiemon musiikki valmistui alun perin 1908-10 viisiosaiseksi lasten soitettavaksi sarjaksi pianolle nelikätisesti. Ravel orkestroi teoksen seuraavana vuonna, ja tämän orkestraation pohjalta syntyi baletti, johon Ravel sävelsi kaksi uutta osaa sekä eri osia yhdistävät interludit. Ensi-ilta oli Pariisissa 1912.
Viisiosaisen sarjan aloittaa lyyrisen hauras Pavane de la Belle au bois dormant (Prinsessa Ruususen pavane). Toisena on hillityn surumielinen Petit Poucet (Peukaloinen); lähtökohtana on tarina Peukaloisesta, jonka reitin merkiksi metsään jättämät leivänmurut linnut ovat syöneet. Osassa Laideronnette, impératrice des pagodes (Pagodien keisarinna) Ravel luo elegantin kiinalaistyylitelmän käyttämällä mm. pentatonista asteikkoa. Les entretiens de la Belle et de la Bête (Kaunottaren ja hirviön keskustelu) alkaa Kaunottaren (klarinetti) hillittynä valssina, jonka vastakohtana ovat hirviön (kontrafagotin) rujommat repliikit, mutta musiikissa voi kuulla myös hirviön muuntumisen satujen prinssiksi, kun hänen teemansa esittää sooloviulu. Le jardin féerique (Satupuutarha) maalaa herkin, lopulta vakaaseen voimaan kasvavin vedoin kuvan satujen puutarhasta ja koko siitä lapsuuden taianomaisesta maailmasta, johon Ravel niin kipeästi kaipasi.
Teosesittely: Kimmo Korhonen