Jasmine Beams (c) Seilo Ristimäki

This is a past event.

Tales of the viola

Tomas Djupsjöbacka, conductor
Jasmine Beams, viola
Turku Philharmonic Orchestra

Joan Tower: Chamber Dance
Sally Beamish: Under the wing of the rock
Wolfgang Amadeus Mozart: Symphony no. 39 in E flat major

Jasmine Beams is the star of this programme. The viola concerto Under the wing of the rock is based on a Celtic poem about a mother and child spared from death by a soldier. Chamber Dance calls for seamless, dance-like cooperation from the musicians. These two contemporary works are paired with the first of Mozart’s final triplet of symphonies, all written in the same summer.

Artists

Jasmine Beams
Jasmine Beams
alttoviulu
Jasmine Beams
Jasmine Beams
alttoviulu

Jasmine Beams on toiminut Turun filharmonisen orkesterin sooloaltistina vuodesta 2015 lähtien.

Hän aloitti yliopisto-opintonsa 15 vuoden ikäisenä University Jacobs School of Musicissä, Indianan Bloomingtonissa. Hän valmistui musiikin kandidaatiksi Alan deVeritchin johdolla. Samoihin aikoihin hän johti yliopiston orkesterin alttoviuluja ja oli mukana kansainvälisillä kiertueilla Saksan Schleswig-Holstein ja Festival Orchestran sekä Japanin Pacific Music Festival Orchestran kanssa.

Valmistumisensa jälkeen Beams teki jatko-opintoja stipendillä Nokuthula Ngwenyaman johdolla ja esiintyi Indianapolis Symphonyn kanssa. Myöhemmin hän opiskeli Wisconsinin yliopistossa täydellä stipendillä ja toimi student resident quartetissa Fine Arts String Quartetin johdolla ja soitti Milwaukee Symphonyn kanssa. Vuonna 2011 Jasmine sai ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua Youtuben ensimmäiseen sinfoniaorkesteriin Sydneyssä. 2012 hän aloitti opintonsa Saksan Frankfurtissa Hochschule für Musik und Darstellende Kunst -korkeakoulussa. Jasmine on esiintynyt 1. alttoviulistina Suomen Kansallisoopperassa ja Australian Chamber Orchestrassa ja opettanut Sibelius-Akatemian opiskelijoita.

Pieces

Sally Beamish (s. 1956)
Under the Wing of the Rock

Englantilainen Sally Beamish kuuluu niihin säveltäjiin, joilla on luovan työn taustana ura esiintyvänä taiteilijana, hänen tapauksessaan alttoviulistina. Hän onkin säveltänyt toistakymmentä teosta joissa alttoviululla on solistinen tai muuten keskeinen rooli. Näistä keskeisiin kuuluvat kolme alttoviulukonserttoa, joista Under the Wing of Rock (2006) on viimeisin.

Beamish on syntynyt Lontoossa mutta asunut vuodesta 1990 aivan viime vuosiin saakka Skotlannissa, ja hän onkin ammentanut musiikkiinsa aineksia skotlantilaisesta kansanmusiikista. Under the Wing of Rock -konsertossa myös teoksen syntyvirike liittyy Skotlantiin. Lähtökohtana on ollut Alexander Carmichaelin 1800-luvulla kokoamaan gaelinkielisten laulujen ja rukousten kokoelmaan Carmina Gadelica sisältyvä runo Lullaby of the Snow. Tarinan mukaan runoa olisi laulanut hankien keskellä nainen pienelle lapselleen paetessaan Glencoen joukkomurhaa, jossa vuonna 1692 hallitukset joukot surmasivat 38 Glencoen MacDonald-klaanin jäsentä, koska nämä eivät suostuneet vannomaan uskollisuutta Englannin kuninkaalle. Sotilas löysi naisen ja lapsen mutta jätti heidät surmaamatta, koska oli itse lapsena kuullut samaa kehtolaulua. Teoksen otsikko on yksi säe tästä kehtolaulusta.

Under the Wing of Rock on yksiosainen kokonaisuus, jossa voi aistia kelttiläisen kansanmusiikin vaikutusta, mutta vaikutelma ei ole korostetun folkloristinen. Teoksessa hitaat, pysähtyneen mietiskelevät ja paikoin haikeatkin äärijaksot kehystävät nopealiikkeistä ja rytmisesti terävästi profiloitua keskijaksoa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
Sinfonia nro 39 Es-duuri K.543

Adagio – Allegro
Andante con moto
Menuetto: Allegretto
Allegro

Mozartin ura sinfonikkona päättyi ja huipentui kolmeen kesällä 1788 vain reilussa kuudessa viikossa sävellettyyn teokseen (sinfoniat nro 39-41). Pitkään arveltiin, ettei hän olisi itse saanut kuulla niitä, mutta nykyisin pidetään todennäköisenä, että ainakin joku tai jopa kaikki kolme olisi esitetty jo hänen elinaikanaan.

Kolmessa viimeisessä sinfoniassa Mozart on luonut kolme erilaista, omanlaistaan maailmaa. Es-duuri-sinfoniaa hallitsee myöhäiskesän täyteläinen aurinkoisuus, g-molli-sinfoniaa uhmakas vakavuus ja jopa traagisuus ja viimeistä, C-duurissa olevaa Jupiter-sinfoniaa ylväs juhlavuus. Luonteidensa erilaisuudessa teokset muodostavat kauniisti toisiaan täydentävän triptyykin, vaikka Mozart ei niitä välttämättä sellaiseksi ajatellutkaan.

Es-duuri-sinfonialle antaa omaa lämpöään se, että oboet on jätetty pois ja korvattu ne pehmeämmin soivilla klarineteilla. Ensiosa alkaa juhlavalla hitaalla johdannolla, jonka alaspäiset viulujuoksutukset esiintyvät myös elegantin hillitysti alkavassa mutta vähitellen voimaa, syvyyttä ja aina Beethovenin asti viittaavaa laveutta saavassa nopeassa pääjaksossa. Hidasta osaa hallitsee aluksi seesteisen tasapainoinen tunnelma, mutta osassa on myös kahdesti esiintyvä dramaattinen mollikäänne.

Kolmantena osana on tarmokas menuetti, jonka trioa hallitsee aidolle ländler-sävelmälle perustuva klarinettiaihe. Finaali on Mozartin elämänmyönteisimpiä luomuksia mutta ei silti vailla painokkuutta. Haydnmainen pääaihe hallitsee finaalia siinä määrin, että osa vaikuttaa lähes monotemaattiselta.

Teosesittely: Kimmo Korhonen