Jukka Harju, Topi Lehtipuu

This is a past event.

Public dress rehearsal: Serenade

Culture Card holders and school and day care groups can enjoy the public final rehearsals free of charge.

Sian Edwards, conductor
Topi Lehtipuu, tenor
Jukka Harju, horn
Turku Philharmonic Orchestra

Maurice Ravel: Ma mère l’oye, suite for orchestra
Benjamin Britten: Serenade for tenor, horn and strings op. 31

Antonín Dvořák: Symphony no. 6 in D major op. 60          

Britten’s Serenade is a handsome eight-movement song cycle formed of six songs and two horn solos as bookends. Topi Lehtipuu is one of the most prominent Finnish opera singers of our day and has performed at distinguished venues from New York to Sydney. Jukka Harju has placed near the top at several international competitions for his instrument. Ravel’s Mother Goose is imaginative as only his music can be, while Dvořák is represented by his Symphony no. 6, which propelled him to international fame.

Dress rehearsals

The exact duration of the public final rehearsals varies depending on the concert program. Final rehearsals are a walk-through of the whole concert. The orchestra rehears also separate parts or stems depending on the conductor and the program.

Final rehearsals are held in Turku Concert Hall unless stated otherwise. Concert Hall doors are opened around 10.30 and audience is seated few minutes before the rehearsal begins. The cafeteria is not open during the rehearsals.

School and kindergarten groups

Open final rehearsal for school and kindergarten groups takes usually 45 minutes. The group can prepare thir visit with advance material. Check more details on Children’s site.

Artists

Topi Lehtipuu (c) Kaapo Kamu
Topi Lehtipuu
tenori
Topi Lehtipuu (c) Kaapo Kamu
Topi Lehtipuu
tenori

Australiassa syntynyt Topi Lehtipuu kasvoi Suomessa ja opiskeli pianonsoittoa, viulunsoittoa, kuoronjohtoa ja laulamista Sibelius-Akatemiassa.

Topi Lehtipuu on esiintynyt konserttilavoilla ja oopperataloissa ympäri maailmaa. Hän on monipuolinen taiteilija ja taitava lavaesiintyjä ja nimekäs niin vanhan kuin uudenkin musiikin esittäjänä. Hän on työskennellyt monien kapellimestarien kuten Riccardo Mutin, Sir Simon Rattlen, Esa-Pekka Salosen ja Daniel Hardingin kanssa sekä tehnyt yhteistyötä monien ohjaajien kuten David Aldenin, Nicholas Hytherin ja Peter Sellarsin kanssa.

Lehtipuu esiintyy säännöllisesti muun muassa Savonlinnassa, Berliinissä, Brysselissä, Glyndebournessa, Lontoossa, Pariisissa, Salzburgissa ja Wienissä.

Lehtipuu on myös levyttänyt paljon. Vuonna 2012 Igor Stravinskyn The Rake´s Progress -oopperan DVD-tallenne sai Grammy-ehdokkuuden ja vuonna 2015 Richard Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat -oopperan DVD-tallenne voitti BBC:n Music Magazine Awardsien ooppera-kategorian.

Kaudella 2019–20 hänen projekteihinsa lukeutuvat Hannun ja Kertun Noidan rooli Melbournen sinfoniaorkesterin ja kapellimestari sir Andrew Davisin kanssa sekä Tokion Metropolitan sinfoniaorkesterin ja kapellimestari Kazushi Onin kanssa Benjamin Brittenin Spring Symphony.

Topi Lehtipuu toimii kansainvälisen tenoriuransa lisäksi taiteellisena asiantuntijana ja kuraattorina. Hän toimi Helsingin juhlaviikkojen taiteellisena johtajana vuosina 2015–2018 ja sitä ennen Turun musiikkijuhlien taiteellisena johtajana vuosina 2010–2015.

Jukka Harju
Jukka Harju
käyrätorvi
Jukka Harju
Jukka Harju
käyrätorvi

Jukka Harjun tie käyrätorvensoittajaksi on ollut poikkeuksellinen. 11-vuotiaan kokkolalaisen salamastartti Suomen edustajaksi Euroopan yleisradioliitto EBU:n Nuorten solistien konserttiin Dubliniin johti opintoihin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle Kalervo Kulmalan oppiin sekä kansainvälisiin nuoriso-orkestereihin.

Harju teki myös pidemmät sijaisuudet Lahti Sinfoniassa sekä Radion sinfoniaorkesterissa ennen kuin 19-vuotiaana soitto hiljeni vuosiksi hankalan tinnituksen tähden. Tänä aikana Harju opiskeli muun muassa teknillistä fysiikkaa sekä ehti valmistua elokuvaohjaajaksi. Paluu musiikin pariin kävi Tampereen ja Helsingin kaupunginorkestereiden kautta, kunnes vuonna 2008 hän asettui Radion sinfoniaorkesterin soolokäyrätorven soittajaksi.

Jukka Harju on menestynyt kansainvälisissä kilpailuissa, kuten Concours de Genève 2004, Lieksan vaskiviikot 2005 ja Audi Mozart 2006. Menestykset avasivat hänelle tien esiintyä lähes kaikkien suomalaisorkestereiden solistina. Jukka on esittänyt instrumenttinsa keskeisimmän repertuaarin. Hänelle on myös sävelletty teoksia, esimerkiksi Kirmo Lintisen Concertino, Osmo Tapio Räihälän Käyrätorvikonsertto sekä Aulis Sallisen Viisi naismuotokuvaa mezzosopraanolle, käyrätorvelle ja orkesterille.

Harju myös säveltää itse sekä opettaa Sibelius-Akatemiassa ja hän on pitänyt mestarikursseja ympäri maailmaa. Julkaisuja hänelle on kertynyt yhteensä toistakymmentä nuottikustanteina, levyinä sekä oppikirjana.

Pieces

Maurice Ravel
Hanhiemo, sarja orkesterille
Benjamin Britten (1913-1976)
Serenadi tenorille, käyrätorvelle ja jousille op. 31

Sanat sytyttivät Benjamin Brittenin säveltäjänä parhaimmilleen. Teksti ei ollut hänelle mitään täytteenomaista vokaliisien korviketta vaan jotain olennaisella tavalla musiikin sisältöä määrittelevää. Hän valitsi laulusarjojensa ja oopperoidensa tekstit huolella ja pystyi eläytymään niiden tunnelmiin poikkeuksellisella herkkävaistoisuudella.

Suuren osan vokaalimusiikistaan Britten sävelsi elämänkumppanilleen tenori Peter Pearsille. Tällainen on myös Serenadi tenorille, käyrätorvelle ja jousille (1943), jonka toisena muusikkokummina oli nuori, teoksen syntyaikoihin vasta 22-vuotias käyrätorvitaituri Dennis Brain, ja juuri hänen aloitteestaan Britten ryhtyi teoksen sävellystyöhön.

Serenadin kuuteen lauluun Britten valitsi keskeistä englantilaista runoutta 1400-luvulta 1900-luvulle. Tekstien aiheet kietoutuvat illan ja yön tunnelmiin. Se on perinteisesti ollut tajunnan tiedostamattomien kerrostumien, toiveiden ja pelkojen salaperäistä aikaa, ja Brittenin teoksessa etsiydytään maisemallisesta maalailusta kohti ihmismielen sisintä. Laulut muodostavat tunnelmiltaan vaihtelevan sarjan, joka saavuttaa vakavahenkisen ytimensä kahdessa keskimmäisessä laulussa.

Tenorin kumppanina matkalla yön maailmaan on solistinen käyrätorvi, joka sekä aloittaa (Prologi) että päättää (Epilogi) teoksen soolojaksoillaan. Prologia ja Epilogia värittää se, että Britten pyytää soittamaan ne käyttämällä ns. luonnonsäveliä, joista osa kuullostaa epävireisiltä tasavireisyyteen tottuneissa korvissa.

Antonín Dvořák (1841-1904)
Sinfonia nro 6 D-duuri op. 60

Antonín Dvořákin kuudes sinfonia valmistui vuonna 1880, aikana jolloin hän oli juuri alkanut saada laajempaa kansainvälistä huomiota, paljolti kiitos Slaavilaisten tanssien ensimmäisen sarjan op. 46 (1878). Kuudes oli ensimmäinen hänen sinfonioistaan, joka julkaistiin ja joka sai tässä yhteydessä pitkään hänen sinfonioidensa numerointia sekoittaneen järjestysnumeron yksi.

Dvořákin kuudetta sinfoniaa on usein verrattu Brahmsin kolme vuotta aiempaan toiseen sinfoniaan. Säveltäjät tunsivat hyvin toisensa, ja teosten välillä on yhteyksiä aina samasta sävellajista D-duurista, kokonaismuodosta ja pääosin lämpimästä tunnelmasta lähtien. Toisaalta vaikutteita ei pidä myöskään liikaa korostaa, ja paljon teoksessa on myös Dvořákin omaa yksilöllistä ilmaisua.

Sinfonia rakentuu perinteiseksi neliosaiseksi kokonaisuudeksi. Teoksen avaa sonaattimuotoinen osa, jossa kiinnittää huomiota musiikillisen kerronnan harkittu, laajakaarinen rakentelu. Kehittelyä rikastaa hetkittäin kontrapunkti, ja mahdikkaimman nousun Dvořák jättää osan lopulle. Toisena on lämminhenkinen ja tunteikas hidas osa. Sinfonian ehkä valloittavin osa on tšekkiläisen kansantanssin furiantin rytmiikkaa mukaileva scherzo, jossa syntyy vaikutelma 2/4- ja 3/4-tahtilajien vaihtelusta. Laveampi trio-jakso luo tehokkaan kontrastin äärijaksojen energisyydelle. Sukulaisuus Brahmsiin on ehkä vahvinta aivan finaalin alkutahdeissa, joista osa kasvaa määrätietoisesti kohti säihkyvää loppu-prestoa ja sen loisteliasta päätöstä.

SERENADE: TEXT

Pastoral

The day's grown old; the fainting sun
Has but a little way to run,
And yet his steeds, with all his skill,
Scarce lug the chariot down the hill.

The shadows now so long do grow,
That brambles like tall cedars show;
Mole hills seem mountains, and the ant
Appears a monstrous elephant.

A very little, little flock
Shades thrice the ground that it would stock;
Whilst the small stripling following them
Appears a mighty Polypheme.

And now on benches all are sat,
In the cool air to sit and chat,
Till Phoebus, dipping in the West,
Shall lead the world the way to rest.

Charles Cotton

Nocturne

The splendour falls on castle walls
And snowy summits old in story:
The long light shakes across the lakes,
And the wild cataract leaps in glory.
Blow, bugle, blow, set the wild echoes flying,
Bugle, blow; answer, echoes, answer, dying.

O hark, O hear! how thin and clear,
And thinner, clearer, farther going!
O sweet and far from cliff and scar
The horns of Elfland faintly blowing!
Blow, let us hear the purple glens replying:
Bugle, blow; answer, echoes, answer, dying.

O love, they die in yon rich sky,
They faint on hill or field or river:
Our echoes roll from soul to soul,
And grow for ever and for ever.
Blow, bugle, blow, set the wild echoes flying,
Bugle, blow; answer, echoes, answer, dying.

Lord Alfred Tennyson

Elegy

O Rose, thou art sick!
The invisible worm,
That flies in the night,
In the howling storm,

Has found out thy bed
Of crimson joy;
And his dark secret love
Does thy life destroy.

William Blake 

Dirge

This ae nighte, this ae nighte,
Every nighte and alle,
Fire and fleet and candle-lighte,
And Christe receive thy saule.

When thou from hence away art past,
Every nighte and alle,
To Whinny-muir thou com'st at last;
And Christe receive thy saule.

If ever thou gavest hosen and shoon,
Every nighte and alle,
Sit thee down and put them on;
And Christe receive thy saule.

If hosen and shoon thou ne'er gav'st nane,
Every nighte and alle,
The whinnes sall prick thee to the bare bane;
And Christe receive thy saule.

From Whinny-muir when thou may'st pass,
Every nighte and alle,
To Brig o' Dread thou com'st at last;
And Christe receive thy saule.

From Brig o' Dread when thou may'st pass,
Every nighte and alle,
To Purgatory fire thou com'st at last;
And Christe receive thy saule.

If ever thou gavest meat or drink,
Every nighte and alle,
The fire sall never make thee shrink;
And Christe receive thy saule.

If meat or drink thou ne'er gav'st nane,
Every nighte and alle,
The fire will burn thee to the bare bane;
And Christe receive thy saule.

This ae nighte, this ae nighte,
Every nighte and alle,
Fire and fleet and candle-lighte,
And Christe receive thy saule.

Anonymous

Hymn

Queen and huntress, chaste and fair,
Now the sun is laid to sleep,
Seated in thy silver chair
State in wonted manner keep:
Hesperus entreats thy light,
Goddess excellently bright.

Earth, let not thy envious shade
Dare itself to interpose;
Cynthia's shining orb was made
Heaven to clear when day did close;
Bless us then with wished sight,
Goddess excellently bright.

Lay thy bow of pearl apart
And thy crystal-shining quiver;
Give unto the flying hart
Space to breathe, how short soever:
Thou that mak'st a day of night,
Goddess excellently bright.

Ben Jonson

Sonnet 

O soft embalmer of the still midnight!
Shutting with careful fingers and benign
Our gloom-pleased eyes, embower'd from the light,
Enshaded in forgetfulness divine;

O soothest Sleep! if so it please thee, close,
In midst of this thine hymn, my willing eyes,
Or wait the amen, ere thy poppy throws
Around my bed its lulling charities;

Then save me, or the passed day will shine
Upon my pillow, breeding many woes;
Save me from curious conscience, that still lords

Its strength for darkness, burrowing like a mole;
Turn the key deftly in the oiled wards,
And seal the hushed casket of my soul.

John Keats